Helsingin kirjastojen entiset johtajat viihtyivät kirjastotyössä pitkään, koska työ oli niin merkityksellistä.
Onko täällä sellaista paikkaa, jota ei ole vielä kuvattu, Saara Ihamäki ja Anna-Maria Soininvaara ihmettelevät Helsingin keskustakirjasto Oodissa.
Lyhyen neuvottelun jälkeen päätämme mennä kuvausta varten kolmannen kerroksen kirjataivaaseen, koska lukutaito ja kirjat ovat heille kaikkein tärkeimpiä.
Silloin kun molemmat tulivat alalle, Soininvaara 1970-luvun lopulla, Ihamäki vuosikymmentä myöhemmin, kirjasto oli perinteikäs portinvartija. Nykypäivän kirjastossa parempaa on asiakaslähtöisyys. Ja se, että kirjastoa käytetään paljon aiempaa enemmän.
Moni ongelma oli myös samanlainen kuin nykyään. Asiakaspalvelua moititaan ja poistoja pitäisi tehdä enemmän.
Ensimmäinen ompelukone
2000-luvun alussa Soininvaara työskenteli Helsingin Etelä-Haagan kirjaston johtajana. Ihamäki seurasi häntä tässä tehtävässä, kun Soininvaara siirtyi Pasilan kirjaston johtoon ja Helsingin kokoelmista vastaavaksi johtajaksi.
Vuonna 2004 Ihamäki hankki Etelä-Haagaan ensimmäisen ompelukoneen. Helsingin kaupunki antoi tukea uuden kokeilemiselle silloin kuten nykyäänkin.
”Mietin, että mikä laite olisi sellainen, jota tarvitaan ja jota kaikilla ei ole kotona”, Ihamäki muistelee.
Seuraavaksi kollega hankki kirjastoon iskuporakoneen, mutta se oli jo liikaa. Poliitikot paheksuivat ja yleisönosastolla kirjoiteltiin. Kirjastopäivillä aiheesta nousi meteli.
Silti esinelainaus tuli kirjastoon jäädäkseen. Viime aikoina tarjontaa on Helsingissä kavennettu. Tällä tavoin kirjasto toimii. Se löytää vähitellen kokeilemalla omat rajansa ja järkevät toimintatavat.
”Emme voi lainata esimerkiksi retkeilykamppeita, vaikka niitä kysytään paljon. Ne pitäisi kuivattaa jossain ja ne kuluvat nopeasti” Ihamäki sanoo. Hän harrastaa retkeilyä, joten aihe on läheinen.
”Luistimiakin oli. Huomasimme, että eihän tästä tule mitään. Kuka ne teroittaa, tarvitaan niin paljon kokoja. Aina kannattaa kokeilla ja välillä peruuttaa”, Anna-Maria Soininvaara lisää.
Uusi Helsinki
Eräs suuri muutos Helsingissä on ollut monikulttuurisuuden kasvu. Joillain alueilla Helsingissä 40 prosenttia asukkaista tulee muista kuin kantasuomalaisesta taustasta. Heidän tavoittamisensa on tulevaisuuden iso mahdollisuus.
”Tässä ollaan vielä matkalla. Olemme kuitenkin hyvällä polulla, koska tunnistamme tämän asian”, Saara Ihamäki sanoo.
Anna-Maria Soininvaara sanoo, että esimerkiksi Oodissa on viime aikoina luovuttu kirjastoalan koulutusvaatimuksista, koska muuten ammattitaitoista työvoimaa ei tahdo saada kirjastoon millään.
Esimerkiksi arabiaa taitavia kirjastoammattilaisia tarvittaisiin lisää. Samalla Ihamäki muistuttaa, että myös korkeakoulutettuja kirjastoammattilaisia kaivataan alalle nykyistä enemmän.
Turvallinen aikuinen
Somen algoritmien ja valeuutisten ajassa oikealle tiedolle on valtava tarve. Ihamäki huomauttaa, että Helsingissä kirjaston tietopalvelua ei nykyään juuri käytetä.
Kirjaston pitää kuitenkin osallistua valeuutisia vastaan kamppailuun. Helsingissä on järjestetty aiheesta tapahtumia ja koko ajan mietitään, mitä aiheen parissa voisi tehdä paremmin.
Sanon, että yhteiskunnan veneessä on reikiä, joita kirjasto paikkaa.
”Me näemme hälytysmerkit, mutta me olemme pikkutoimija. Me emme pysty kaikkeen” Anna-Maria Soininvaara kommentoi.
”Lasten ja nuorten pahoinvointi näkyvät meidän julkisissa tiloissamme”, Ihamäki lisää.
Somen käyttö liittyy heidän mielestään nuorten pahoinvoinnin kasvuun. Lasten leikki on muuttunut. ”Se, että tullaan kirjaston tilaan on hirveän tärkeää, koska kirjaston luontaiset ihmiskontaktit ovat niin tärkeitä”, Saara Ihamäki sanoo.
”Turvallinen aikuinen on kirjastossa lapselle se kaikkein tärkein asia.”
Lisää aukioloa
Yksi kirjaston suurimmista muutoksista on asiakaslähtöisyys. Ennen kirjastot olivat Helsingissä auki aamukymmenestä eteenpäin, lauantaisin kolmeen. Sunnuntaisin oltiin kiinni.
Nyt aukioloa on huomattavasti laajennettu, mutta silti Helsinki ei ole halunnut edistää omatoimikirjastoja.
”Meille on tärkeää havainnoida, mitä kirjastossa tehdään ja mitä asiakkaamme tarvitsevat”, Saara Ihamäki sanoo.
Esimerkiksi Oodissa vain 20 prosenttia asiakkaista lainaa jotakin. Muut tekevät jotakin muuta.
Ajan henki on muuttunut. Nykyään pidetään arvokkaana, että kirjastoon ylipäätään tullaan, vaikka sieltä ei lainattaisi.
”Jatkuvasti kuulee etelä-eurooppalaisilta vierailta, että meillä on liian vähän kirjoja. Mutta meiltä Oodista kuitenkin lainataan Helsingin kirjastoista eniten”, Anna-Maria Soininvaara huomauttaa.
Helsingissä mietitään jatkuvasti, paljonko annetaan tilaa kirjallisuudelle ja paljonko muulle toiminnalle.
”Lukemista ei välttämättä lisää se, että on enemmän kirjoja. Myös kirjojen esillepanoa voi aina parantaa”, Soininvaara sanoo.
Laajentuneen aukiolon ja uusien tilojen myötä kirjastosta on tullut kaupunkilaisten olohuone, kuten aina on toivottu.
Nykyään, kun uusia kaupunginosia suunnitellaan Helsinkiin, rakennuttajat haluavat rakentaa myös kirjaston, sillä sen tiedetään lisäävän alueen vetovoimaa.
Öykkäröinti lisääntynyt
Kulttuurisodan aika näkyy kirjastossa. Uudet ikävät ilmiöt maailmalta tulevat ensimmäisenä Helsinkiin.
”Olisi tosi tärkeää, että pystyisimme arvomme säilyttäen sanomaan, että tänne voivat tulla sekä hyvät että pahat”, Saara Ihamäki sanoo.
”Se lähti Poc-lukupiiristä”, Anna-Maria Soininvaara muistelee.
Kirjasto mainosti lukupiiriä, joka oli tarkoitettu vain ruskeille ihmisille.
”No sitten ne halusivat heti järjestää lukupiirin vain valkoisille.”
Alkoi voimakas kampanjointi ja maalittaminen, jonka kohteeksi Soininvaara joutui.
”Muistan, kun sain yhden puhelun helmikuussa 2022 juuri kun Venäjä oli hyökännyt Ukrainaan. Vastasin, että minulla on nyt muutakin mietittävää”, Soininvaara muistelee.
Eräs käännekohta oli Sinimustan liikkeen lukupiiri itsenäisyyspäivänä reilu vuosi sitten. Vastamielenosoittajia oli paikalla moninkertainen määrä.
Tilanne oli kaoottinen. Iso, huutava mielenosoitus oli poikkeuksellinen koko kirjastouralla.
”Toivottavasti seuraajani eivät joudu kokemaan mitään vastaavaa”, Anna-Maria Soininvaara sanoo.
Ihamäki huomauttaa, että valtaosan ajasta kirjastossa on hyvä tunnelma.
”Meillä on Helsingissä 38 kirjastoa ja joka päivä hämmästelen, miten sopuisasti niissä ollaan.”
Kirjastot tarvitsisivat parempaa suojaa lain edessä. Kirjastolla pitää olla oikeus itse päättää omista tiloistaan. Kuvaamisen osalta kirjastoon tarvittaisiin selkeämpiä sääntöjä.
Julkisella paikalla kuvaaminen on tekniikan kehityksen myötä muuttunut sellaiseksi, että sillä voi aiheuttaa tarpeetonta häiriötä.
”Ongelma on, että kirjastot julkisia paikkoja, joissa saa kuvata vapaasti. Se tarkoittaa, että niissä saa striimata. Nyt ihmiset joutuvat tahtomattaan striimiin ja se häiritsee heitä”, Anna-Maria Soininvaara sanoo.
Keskittymistä mummoiluun
Saara Ihamäki siirtyi eläkkeelle Helsingin aluekirjastojen johtajan tehtävästä ja Soininvaara keskustakirjastojen johtajan työstä.
Millaisen ohjeen annatte nuorille ammattilaisille?
”Ottakaa valtaa. Älkää suostuko ylhäältä tulevaan autoritääriseen johtamiseen”, Ihamäki sanoo.
”Pitää kouluttautua olla koko ajan valpas yhteiskunnan muutokselle”, Soininvaara sanoo.
”Haluamme, että työntekijöille annetaan valtaa ja vastuuta. Mutta sitä pitää myös itse ottaa”, Saara Ihamäki sanoo.
”Kirjasto on ollut kaikkina vuosikymmeninä merkityksellinen työpaikka”, Soininvaara kommentoi.
”Se on ihan totta. Se on pitänyt meidät tässä työssä.”
”Ei ole tullut mieleenkään siirtyä mihinkään muulle.”
Mitä aiotte tehdä eläkkeellä?
”Keskityn mummoiluun.”
”Samoin. Ja kirjoihin.”
