Katri Pesonen halusi välttää leipiintymistä.
Informaatikko Katri Pesonen tunnetaan paremmin Peppinä, Frozen-prinsessana tai steampunk-versiona itsestään.
Pesonen työskentelee Joensuun Nepenmäen lähikirjastossa.
Kirjasto sijaitsee koulussa, jossa on noin 600 oppilasta. Pesonen on kirjastossa omimmillaan, sillä hän on entinen opettaja, nykyinen kirjastolainen.
Kymmenen vuotta Pesonen ehti opettaa yläkouluissa ja lukioissa historiaa, yhteiskuntaoppia ja musiikkia. Open työ oli lapsuuden haaveammatti, jossa hän sai parhaimmillaan kokea unohtumattomia hetkiä musaluokassa yhteisen soiton keskellä tai kun lamppu oppilaan päässä syttyi. Työ oli intensiivistä, eikä siitä oikein koskaan ollut vapaalla.
“Ainakaan minä en ollut”, Pesonen sanoo.
Jo opiskeluaikana Pesonen ajatteli kirjastoa toisena uravaihtoehtona. Konkreettista esimerkkiä ei tarvinnut etsiä omaa lapsuudenkotia kauempaa, kun oma äitinsä toimi kotikunta Valtimon kirjastonjohtajana.
“Opintojen loppuvaiheessa tuli mahdollisuus suorittaa kirjastoalan sivuaineopinnot Tampereen yliopistoon, mutta siihen junaan en ehtinyt. Ajatus kuitenkin jäi.”
Ajatus muuttui lihaksi, kun opeuraa oli takana 7-8 vuotta ja työn rinnalle tulivat kirjastoalan opinnot. Parin vuoden päästä oli aika seuraavalle askeleelle. Kun oppilaat lähtivät kesälomalle, myös Pesonen irtisanoutui, vaihtoi paikkakuntaa ja Te-palvelujen kautta aloitti työkokeilun Joensuun pääkirjastossa.
“Ajattelin, että en ole välttämättä maailman paras opettaja, jos teen sitä kymmeniä vuosia. Hankalimmillaan open työ on todella rankkaa. Vastuu nuorista on iso, on kiire ja päällekkäisiä asioita selvitettävänä ja ongelmia ratkottavana. Halusin myös kokeilla kirjastotyön yhdistämistä opettajuuteen ja edelleen tehdä töitä lasten ja nuorten kanssa.”
Kun työpaikkana on koululla sijaitseva kirjasto, informaatikon työn ytimessä on edelleen pedagogiikka, jonka hän arvioi vievän työajastaan leijonanosan. Kirjastotyön hän kokee olevan opettajan ohjaamiseen ja luokkatilanteeseen keskittyvää työtä sirpaleisempaa. “Toisaalta se pitää pirteämpänä ja estää urautumista. Opettajana rutiinit saattavat kääntyä itseä vastaan.” Kun kysyn työn vaativuudesta, hän miettii hieman.
“Kirjastossa ei ole samanlaista vastuuta kuin opettajalla oppilaistaan, heidän hyvinvoinnistaan. Opena jouduin kohtaamaan todella hankalia asioita.”
Matkalla opehuoneesta kirjastoon palkka putosi tuntuvasti. “Työn määrä ei ole vähentynyt, mutta informaatikkona se on ajallisesti joustavampaa. Se korvaa osittain alemman palkan.”
Identiteetiltään Pesonen kokee olevansa hybridi. Opettajuus on hänellä syvästi identiteetissä, vaikka paluu open työhön tuntuu kaukaiselta ajatukselta. Nykyisessä työssään hän pystyy hyödyntämään monia opevuosina hankittuja vahvuuksiaan. “Opettajuus kasvattaa nopeaa reagointikykyä ja joustavuutta. Mikään esiintymistilanne ei ole vaikea, vaan tuntuu tutulta ja mukavalta.”
Pesosen toivelistalla on lisätä entisestään yhteistyötä eri ammattiryhmien kesken.
“Tuttu kirjastontäti tai -setä on monille tärkeä aikuinen. Se on iso voimavara kasvatustyössä.”
Kirjastoalalle tulee lisää miehiä, nörttejä, pelaajia ja opettajia
Seinäjoen ammattikorkeakoulun kirjasto- ja tietopalvelun lehtori ja opinto-ohjaaja Sari Mäkinen-Laitila tuntee kirjastoalalle tulevat ihmiset. Mäkinen-Laitila työskentelee opinto-ohjaajana ja haastattelee uusia tulokkaita. Hän kertoo, että moni asia alalle hakeutuvissa on muuttumassa.
“Aiemmin kirjastoalan opiskelijoiden keski-ikä oli korkeampi kuin amk-opiskelijoissa keskimäärin, ja suoraan toiselta asteelta tulijoita oli vähän. Oppilaitosten ensikertalaiskiintiö on muuttanut tätä.”
Maan hiljaiset ja kirjallisuusnörtit ovat jääneet kirjastoalalle tulijoissa vähemmälle, mutta muiden nörttien määrä on kasvussa.
“Monella on pelaajataustaa. Sukupuolijakauma on tasoittunut. Yhdessä ryhmässä on miesenemmistö.”
Usein tuntumaa kirjastoon haetaan jo ennen opintoja joko sivarin tai työelämäjakson kautta. Introverteille voi tulla yllätyksenä, kuinka paljon kirjastoalan työ vaatii esiintymistä ja ohjaustaitoja. Vaikka ensikertalaisten joukko on kasvanut, jokaisessa aloittavassa tradenomiryhmässä on myös alanvaihtajia. Heitä on kahta lajia: toiselta alalta tutkinnon suorittaneet ja ne, joilla on aiempaa työuraa.
Seinäjoen SeAMKissa suurin alanvaihtajien ryhmä ovat opettajat. Moni tulee myös hoitoalalta. Syistä alanvaihtoon ei aina puhuta edes opinto-ohjaajalle kovin suoraan.
“Rivien väleistä olen tulkinnut, että yksi syy voi olla aiemman työn psyykkinen kuormittavuus”, Mäkinen-Laitila sanoo.
Kirjastoalan työn sisällön lisäksi alalle tulijoita motivoi myös ajatus selkeästä ammatista. “Palkka ei houkuttele, mutta sen alalle tulevat jo tietävät.”
