Etusivu> Kirjastolehti > Kolumni: Suomalainen kirjasto mykisti turistin

Kolumni: Suomalainen kirjasto mykisti turistin

Ei ihme, että kirjasto on rakastettu kuntapalvelu.

Slovakialainen ystäväni oli luonani kylässä tänä syksynä. Hänen päivänsä kuluivat yliopistolla väitöskirjatöissä, ja iltaisin tutkailimme Helsinkiä turistin silmin. Yhtenä iltana vein ystäväni keskustakirjasto Oodiin. Siellä ompelukone surisi, ryhmätiloissa oli kohinaa ja vanhemmat seurailivat leikkialueella temmeltäviä lapsia. Ystäväni oli mykistynyt. Ei tarvitse mennä kauas toiseen eurooppalaismaahan, kun meikäläiset itsestäänselvyydet ovat melko kaukainen unelma. Suomessa on kuin onkin maailman upeimpia kirjastolaitoksia. Välillä siihen sokeutuu.

 

Kirjastoista puhutaan nykyisin mahdollistamoina ja rikastamoina. Parhaimmillaan kirjastoja voisi kutsua samoin tein parantamoiksi ja onnellistamoiksi. Hieman samaan tapaan kuin peruskoulut ovat eräänlaisia alustoja jakaa sivistystä, tarjota erilaisia toimintoja ja harjaannuttaa elämässä tarvittavia taitoja, ovat kirjastot parhaimmillaan monipuolinen alusta erilaisille jutuille.

Kirjaston perustehtäviin kuuluu luetuttaminen ja lukemaan innostaminen, mutta kuten peruskoululla, myös kirjastoilla on monenlaisia muita yhteiskunnallisia tehtäviä. Kirjamessut, elokuvaillat ja pehmolelujen yöt ovat kirjastoissa tätä päivää siinä missä 3D-tulostaminen, keskustelutilaisuudet ja open mic -tapahtumat.

 

Julkisia kokoontumispaikkoja tarvitaan toimivassa hyvinvointiyhteiskunnassa. On tärkeää, että on paikkoja, joihin voi kokoontua ilman että tarvitsee maksullista jäsenyyttä tai pankkikortin kaivamista.

On ilahduttavaa vaihtelua tuoda koululta oppilasryhmiä kirjastolle työpajailemaan. Siinä hötäkässä saattaa syntyä post it -lapuille kannustavia tervehdyksiä talven pimeyden keskelle lainattaviin kirjoihin yllätyksinä. Näin kävi todistetusti Järvenpään kaupunginkirjastossa viime keväänä.

Ei ihme, että kirjaston on todettu olevan erittäin rakastettu kuntapalvelu ja erilaisten yhteiskunnallisten ulottuvuuksien luontainen kohtaamispaikka. Parhaimmillaan kirjastot edistävät osallisuutta, aktiivista kansalaisuutta ja demokratiaa – ja tarjoavat keitaan keittää kahvit kaaoksen keskellä ja ommella kasaan repeytynyt kangaskassi.

Kirjoittaja on peruskoulun äidinkielen ja kirjallisuuden lehtori, S2-opettaja ja koulukirjastonhoitaja.