Lähikirjastojen puolustaja

Kirjastoseuran blogi antaa äänen nykyisille ja tuleville kirjastoalan ammattilaisille

Kirjastonhoitaja, HuK Kaija Halme ( o.s. Suolaniemi) kuoli pitkään sairastettuaan Lahdessa 20. elokuuta 73-vuotiaana. Hän oli syntynyt Kuusankoskella 7. joulukuuta 1945.

Kaija avioitui opiskelujensa jälkeen Sakari Halmeen kanssa. He asettuivat Lahteen, jossa myös molempien vanhemmat asuivat. Perheeseen syntyi tytär Laura. Kirjallisuus ja suomenkieli olivat Kaijan intohimo jo lukiovuosina. Tämä vaikutti niin opintoihin Helsingin ja Tampereen yliopistoissa kuin hänen työssään Lahden kaupunginkirjastossa vuodesta 1970  eläkevuoteen  2010.

Työn ohessa Kaija opiskeli vielä venäjää ja italiaa, draamakirjallisuutta ja kirjallisuusterapiaa sekä kouluttautui sanataideohjaajaksi.

Kaija oli henkeen ja vereen lähikirjastolainen. Hän toimi Mukkulan ja Kiveriön sekä pisimpään Launeen kirjastonjohtajana. Kaija joutui useasti puolustamaan näitten lähikirjastojen säilymistä  lahtelaisten ja varsinkin lasten kohtauspaikkana. Kiveriön kirjasto, jossa sijastisi ensimmäinen kirjastossa toiminut suosittu taidelainaamo, lakkautettiin, mutta kirjastot Mukkulassa ja Launeella ovat yhä voimissaan. Tästä sinnikkyydestä hänet palkitsi vuonna 2010 Lahden kaupunkikulttuuriseura ja Suomen kirjastoseura myöntämällä arvostetun Mikko Mäkelä-palkinnon.

Me kirjastolaiset muistamme Kaijan innokkaana ja luovana lastenkulttuurin kehittäjänä ja ylläpitäjänä.  Mieleen ovat jääneet erityisesti lastenelokuvaesitykset ja varsinkin nukketeatterien vierailut. Kaija loi rohkeasti yhteyksiä harrastaja- ja ammattinukketeattereihin saaden niiden esityksiä pääkirjastoon ja lähikirjastoihin. Näytökset olivat aina täpötäynnä innostunutta yleisöä. Kirjastot olivat näin alueensa lastenkulttuurikeskuksia. Kaija sai Suomen Unima ry:n Vuoden 2008 nukketeatteriteko -palkinnon vuosien työstä nukketeatteritoiminnan edistämisestä kirjastoissa.

Kaijalle oli erityisen tärkeää vapaaehtoistyö. Hän aloitti jo v. 1992 Lahden lähimmäispalvelun kanssa lukupiirit Kiveriössä, kirjaston läheisyydessä. Hänelle olivat tärkeitä myös kuvataide ja musiikki. Kaija oli eläkevuosinaan mukana palvelevan puhelimen toiminnassa ja avustamassa saattohoitopotilaita. Hän järjesti myös joululaulujen ja virsien yhteislauluiltoja Anttilanmäen baarissa ja oli vetämässä kirjastojen muisteluiltoja. Lisäksi Kaija vaikutti 1990-luvulla aktiivisesti tyttärensä koulun vanhempainyhdistyksessä.

Kaija kirjoitti mielellään juttuja paikallisiin julkaisuihin. Tärkein hänelle itselleen oli asuinalueensa historian kirjoittaminen. Teos Ohrapellosta omakotialueeksi, 50 vuotta elämää Kerinkalliolla ilmestyi vuonna1996.

Kaija oli humaani ja syvästi sivistynyt ihminen. Hänestä jäi läheisilleen, laajalle ystäväpiirille ja monille lahtelaisille lämpimiä, elämää rikastuttavia muistoja. Kaijaa, äitiä ja mummea jäivät kaipaamaan tyttären ja lapsenlasten sekä Oili-kälyn lisäksi ystävät ja naapurusto, ”Kerikansa”.

Kirjoittajat ovat Kaijan ystäviä ja työtovereita Lahden kaupunginkirjastosta