Uudistunut Kirjastoseuran koulutus- ja tutkimustyöryhmä käynnisti toimintansa reippaasti Rikhardinkadun kirjastossa marraskuun puolivälissä.
Uudistunut Kirjastoseuran koulutus- ja tutkimustyöryhmä käynnisti toimintansa reippaasti Rikhardinkadun kirjastossa marraskuun puolivälissä. Kävimme vilkasta keskustelua kirjastoalan koulutuksesta, koulutusorganisaatioista, alalla tarvittavasta osaamisesta sekä valmisteilla olevasta kirjastolaista. Uudistuva laki herätti paljon ajatuksia ja pohdimme hetken erilaisia tulevaisuuden skenaarioita alan koulutukselle. Keskustelumme toimi hyvänä orientaationa tehtävään, jonka olemme saaneet. Minusta meitä on onnistanut, kun seuran hallitus on antanut meille kiinnostavana ja haastavana toimeksiantona ehdottaa Suomen kirjastoseuralle koulutuslinjausta.
Näkisin, että työryhmämme kokoonpano on erinomainen toimeksiantoa ajatellen. Edustuksemme käsittää alan kouluttajia sekä toimijoita eri sektoreilta: Sami Serola edustaa yliopistokoulutusta, Outi Stenholm toista astetta ja minä ammattikorkeakoulutasoa. Susanna Lampola-Autio puolestaan tulee yleisten kirjastojen puolelta, Jarmo Saarti yliopistokirjastosta ja Pirkko Lindberg toimii työryhmässä Kirjastoseuran hallituksen edustajana kuluvan vuoden loppuun, hänen tilalleen tammikuussa astuu Viktoria Kulmala. Meitä on siis kuusi. Muistatteko, kun muutama vuosi sitten puhuttiin kuuden ihmisen -teoriasta, jonka mukaan maailman jokainen ihminen linkittyy toisiinsa kuuden henkilön kautta? Vaikkakaan teoria kuuden ketjusta ei ole tainnut saada tieteellistä vahvistusta, niin uskon, että meillä koulutus- ja tutkimustyöryhmän toimijoilla on vankka alan tuntemus ja laaja suhdeverkosto, joka kattaa toimijoita paitsi Suomessa niin myös ympäri maailmaa.
Olen hahmottanut työryhmien merkitystä niin, että me muodostamme Suomen kirjastoseuran työrukkasen ja toimimme lähettiverkostona alan sisällä sekä osin myös rajapinnoilla. Kirjastoseuran hallitus on miettinyt tiedontarvettaan ja antanut sen mukaan työryhmille tehtäviä. Ryhmät puolestaan toimittavat hallitukselle tietoa, informoivat sitä kiinnostavista ilmiöistä ja skannaavat toimintaympäristöä kukin omien silmälasiensa kautta. Näin pieni seura toimii ketterästi ja tehokkaasti, pysyy ajanhermolla sekä toisaalta me kaikki kannamme kortemme yhteiseen kekoon. Suomen kirjastoseura ajaa yleisten kirjastojen asiaa, ei yksittäisten ryhmien tai organisaatioiden, kuitenkin työryhmien kautta eri sektorit ovat mukana keskustelussa. Osuukohan ajatteluni lähellekään oikeaa?
Työryhmässämme on useita kouluttajia, joten meillä on yhteisesti melko hyvä käsitys tulevista alan ammattilaisista. Kuitenkaan en koe, että opettajien tehtävä olisi toimia fiksujen ja taitavien opiskelijoiden äänitorvena, he osaavat sanoa asiansa itse. Järkevästi Kirjastoseura onkin päättänyt vahvistaa työryhmiä opiskelijajäsenillä ja näin kiinnittää opiskelijoita seuran toimintaan jo uran alkumetreillä. Toivon, että me pidemmälle uraa jo ehtineet, osaamme kuunnella alamme tulevaisuutta ja annamme tilaa tuoreille ajatuksille. Koulutus- ja tutkimustyöryhmä toivottaa tervetulleeksi seitsemännen linkin, joka auttaa meitä katsomaan tulevaan.
Ritva Hyttinen
Suomen kirjastoseuran koulutus- ja tutkimustyöryhmän puheenjohtaja