Niin se vain on myönnettävä, että syksy on jo pitkällä ja viimeisetkin viheriöivät puut ovat verhoutumassa ruskansävyiseen viittaan. Kirjastojen jokavuotinen koulunaloituksen synnyttämä ruljanssi on saatu päätökseen, ja ajatukset siintävät jo syyslomaviikossa sekä kauhuteemaisissa tapahtumissa ja kirjavinkkauksissa Halloweenin kolkutellessa ovelle.
Vuodenajan vaihtumisesta kertoo myös mausteisten kurpitsaerikoiskahvien saapuminen kahviloiden tuotevalikoimiin. Kahvilakulttuurin hengessä syksy onkin oivallinen ajankohta virtuaalisten Esko-kahvien järjestämiselle: kuuman kahvi- tai teemukillisen höysteenä on rento ja lämmin ilmapiiri, kun kirjastokollegat ympäri Suomen kokoontuvat keskustelemaan ajankohtaisista teemoista.
Selkokielen tarve on huomattava
Selkokeskus määrittelee selkokielen olevan ”helppoa suomen kieltä”, joka ”sopii ihmisille, joille yleiskieli on liian vaikeaa”. Selkokeskuksen arvion mukaan 650 000–750 000 ihmistä tarvitsee selkokieltä, eli useampi kuin joka 10. henkilö. Selkokieli ja -kirjallisuus on siis asia, jonka saavutettavuutta myös kirjastojen tulisi aktiivisesti edistää omalla toiminnallaan. Tähän näkökulmaan paneuduttiin perjantaina 24.9. syksyn virtuaalisissa Esko-kahveissa kolmen puheenvuoron kautta.
Selkokirjojen saatavuudesta tulisi kertoa myös verkossa
Aamupäivällä alkaneet kahvit käynnistyivät kattavalla tietopaketilla selkokielestä- ja kirjallisuudesta, kun Ella Airaksinen Selkokeskuksesta teki niin sanotusti selon selkokielestä. Airaksinen vinkkasi myös Selkokeskuksen sivuilta löytyvää uutuusosiota, johon on koottu tietoa kirjastoille selkokielestä- ja kirjallisuudesta – käykäähän tutustumassa!
Elina Urjanheimo puolestaan kertoi osana opinnäytetyötään tekemistään havainnoista, miten selkokirjallisuuden saavutettavuutta on mahdollista parantaa kirjastoissa. Yhden hyllyn sijaan selkokirjat tulisi hyllyttää kirjallisuustyypin mukaisesti omille osastoilleen, minkä lisäksi selkokirjojen saatavuutta voisi Urjanheimon näkemyksen mukaan parantaa aineistonäyttelyillä, selkokirjavinkkauksilla, tapahtumilla ja selkolukudiplomeilla. Esiin nousi myös havainto, että yleiset kirjastot eivät kerro riittävästi selkokirjallisuudesta kotisivuillaan, mikä heikentää osaltaan selkokirjojen saatavuutta.
Valtakunnallisen lasten ja nuorten lukemista edistävän kehittämistehtävän parissa työskentelevä ja selkokirjailijanakin ansioitunut Mervi Heikkilä kiteytti selkokirjallisuuden heikon saavutettavuuden perimmäiseksi tekijäksi leimautumisen pelon. Heikkilä muistutti, että selkokielen tarpeen taustalla voi olla monia syitä. Tästä syystä hän itse vinkkaa ”selkokirjallisuuden sopivan niille, jotka eivät ole tottuneet lukemaan”.
Uusi tunnuslause ja seuraavien kahvien toive-ehdotus
Selkokirjallisuuden epähoukuttelevat kannet, heikko näkyvyys ja leimautuneisuus erityisryhmien kirjallisuutena herätti keskustelua läpi kahvien. Ratkaisuvaihtoehdoksi visioitiin positiivinen lähestymistapa kuvailla selkokirjallisuutta tunnuslauseella saavutettava lukeminen. Käsitteen taustalla on korostaa, miten selkokirjallisuus mahdollistaa kaikille yhdenvertaisen pääsyn tietoon ja kirjallisuuteen.
Tulevien kahvien aiheeksi esitettiin käytännönläheistä näkökulmaa siihen, miten hakeutuvat kirjastopalvelut on mahdollista järjestää pienissä kirjastoissa. Ehdotus sai kannatusta muilta osallistujilta kuin myös työryhmäläisiltä. Jos sinulla on siis kokemusta tai ideoita aiheeseen liittyen, ja haluat kertoa niistä Esko-kahvien merkeissä, ota rohkeasti yhteyttä Esko-työryhmän puheenjohtajaan Marja Herojaan: .
Selkokahvien esitysmateriaalit ovat saatavilla tapahtuman sivuilta.
Blogitekstin on kirjoittanut Suomen kirjastoseuran Esteettömät kirjastopalvelut Esko -työryhmän opiskelijajäsen Paula Haapanen.