“Onko sinulla sitten joku platinakortti kirjastoihin”, kysyi työkaverini, kun kerroin meneväni Kirjastoseuran pikkujouluihin marraskuun lopulla. Oli helppo vastata, että on. Ja, että niin muuten on meillä jokaisella. Sehän on suomalaisten kirjastojen paras puoli. Meistä jokainen on platina-asiakas.
Tullessani valituksi puheenjohtajaksi kerroin, että olin oikeastaan haaveillut tehtävästä jo ennen kuin tiesin sen olemassaolosta. Saada puolustaa suomalaisen sivistyksen ydintä, kirjastoja. Voiko tärkeämpää olla? Nykyisessä maailmantilanteessa kirjastojen tehtävä vain korostuu entisestään.
Ensimmäinen vuosi Kirjastoseuran puheenjohtajana on ollut juuri niin mielenkiintoinen, kuin etukäteen toivoin. Hallituksen ja toimiston kanssa yhteistyö sujuu erinomaisesti, kirjastoammattilaisten kanssa on helppo tehdä yhteistyötä. Vapaamuotoisemmassa tutustumisessa on kuitenkin vielä, ainakin niiden pikkujoulujen perusteella, tekemistä, sillä ohjelmanumerona olleessa Elämäni biisi -visassa en onnistunut arvaamaan oikein yhtään kappaletta!
Mitä vuoteen sitten on mahtunut? Kirjastopäivät ja Kirjastoautopäivät kohtaamisten osalta. Molempia oli todella odotettu ja sen tällainen ensikertalainenkin aisti. Puheensorina ja jälleennäkemisen riemu niin Hämeenlinnassa kuin Kouvolassa oli mieletön.
Lähestyvät eduskuntavaalit ovat tietysti värittäneet vuotta monin tavoin. Olemme niin hallituksessa kuin etenkin Kirjastoseuran toimistolla miettineet yhdessä ja erikseen tapoja konkretisoida entisestään kirjastoissa tehtävää työtä. Miksi rahoitus on turvattava ja miksi sitä olisi itse asiassa välttämätöntä nostaa. Tässä työssä on korostunut myös yhteistyö eri sidosryhmien kanssa.
Mitä taas olisin halunnut ehtiä enemmän? Tietysti käydä kirjastoissa. Pääkaupunkiseudun ulkopuolella olen ehtinyt vierailla aivan liian vähän. Ensi vuosi tuo tähän toivottavasti muutoksen. Minut saa myös kutsua kylään.
Rick Riordan nimeää kirjassaan Punainen pyramidi kirjastonhoitajat kirjojen soihdunkantajiksi, todellisiksi elämän talon taikureiksi. Ja tähän minun on helppo yhtyä. Ilman ammattilaisten oppia ja oivalluksia kirjastokokemukset jäisivät tyngiksi. Samalla on muistettava, että pelkkää taikuutta ei kirjastotoimi ole. Pelkästään lakisääteisten tehtävien hoito edellyttäisi lisäresursseja, puhumattakaan uusista tehtävistä.
Omasta ja koko Kirjastoseuran puolesta toivotan mitä parhainta joulun ja uudenvuoden aikaa. Lukekaa kirjoja, tehkää retkiä ja laiskotelkaa luvan kanssa. Ensi vuonna meidän ihan jokaisen ääntä tarvitaan, kirjastojen puolesta!
Tekstin on kirjoittanut Suomen kirjastoseuran puheenjohtaja Laura Rissanen.