Kirjaston taloudesta puhuttaessa kannattaa kertoa myös menestystarinaa.
Sain upean mahdollisuuden osallistua kahden päivän IFLA Global Vision –työpajaan Pariisissa toukokuussa.
Paikan päällä oli yli 40 kirjastolaista pohtimassa kirjastojen tulevaisuutta erityisesti Euroopan näkökulmasta. Hauskana huomiona havahduimme, että juuri olleen Euroviisun laulukilpailun vanavedessä myös työpajassa oli mukana Euroopan maiden lisäksi edustaja Israelista ja Australiasta. Työskentelymateriaalina toimi IFLAn julkaisema Global Vision Report Summary, johon on koottu 10 tärkeintä tulevaisuuden pääteemaa ja niiden tuomat mahdollisuudet alalle. Summary löytyy IFLAn sivuilta useilla kielillä ja sen kääntäminen suomeksi on hyvässä vauhdissa. Kullekin työryhmälle valikoitui kaksi teemaa, ja työryhmien tuloksia käsiteltiin Learning Cafe –menetelmällä yhdessä keskustellen ja ajatuksia jatkojalostaen. Näin kaikki kymmenen teemaa ehdittiin käydä kahden päivän aikana hyvin läpi. Omassa ryhmässämme pohdimme muun muassa kirjastojen edunvalvontaa (advocacy) ja yhteisön palvelutehtävää.
Edunvalvonta nähtiin jokaisen kirjastolaisen tehtävänä – vahtimestarista kirjastotoimenjohtajaan eli jokaisen työntekijän on ymmärrettävä roolinsa kirjaston edustajana, joka on osaltaan luomassa ymmärrystä kirjaston tehtävästä ja roolista yhteiskunnassa. Kirjaston rooli yhteisönsä palvelijana taas edellyttää faktatietoa ympäröivästä yhteisöstä ja sen tarpeista, sekä kirjaston vaikuttavuuden mittaamista. Perustuuko toiminnansuunnittelu todelliseen tarpeeseen vai jonkinlaiseen kuvitelmaan siitä mitä asiakkaat ehkä tarvitsevat?
Suurin anti itselle oli kuitenkin päivien aikana kaikkea keskustelua läpäisevä innostuneisuus ja optimismi. Työpajatyöskentelyssä nousi joka käänteessä ajatus, joka meille vaatimattomuuteen ja jopa pessimismiin taipuvaisille suomalaisille olisi tervetullut näkökulma: positiivisuus. Esimerkiksi sen sijaan, että taloutta perustellaan resurssivajeella, kerrottaisiin mitä kaikkea hienoa on tehty ja että rahoitus jatkossakin mahdollistaa menestystarinan jatkuvuuden. Työtehtävien uudelleenjärjestelyissä ei juututtaisi jatkuvasti siihen miten nykyisiäkään töitä ei ehditä tehdä, miten aikaa ei ole, työaika ei riitä – kuulostaako tutulta? – vaan keskusteltaisiin innostuneesti siitä mitä upeaa työtä jatkossa tehdään, samalla pohtien mistä aika on jo jättänyt ja mistä voidaan luopua. Kaikki haluavat olla voittajan puolella, ei surkeuttaan valittelevan tappioon valmistautujan vaikutuspiirissä.
Kun seuraavan kerran huomaat puhuvasi työstä negaation kautta, mieti haluaisitko itse liittoutua omiin joukkoihisi? Positiivinen kerronta ei vähättele realistisia reunaehtoja, riskejä tai rajallisia resursseja, vaan auttaa löytämään ratkaisuja – positiivisessa ilmapiirissä. As our fellow collegues say: keep the spirit up. Ei se ainakaan tilannetta huononna.
ps. on helppo olla innovatiivinen, innostunut ja optimistinen kun istuu suljetussa tilassa samanhenkisten ihmisten kanssa ilman arjen kiireitä ja rajoitteita. Yksi ratkaistava asia omassakin työelämässä on kuinka säilyttää innostuneisuus silloinkin, kun työpäivä on täynnä keskeytyksiä, resurssipulaa ja niiden sumeuttamaa ajattelua. Miten silloin pidetään henki päällä?
Työpajakuva: Alicia Sellés Carot