Kestävä kehitys tukee demokraattisia rakenteita, jotka ovat kovalla koetuksella ympäri maailmaa. YK:n merkitystä vähätellään aikana, jolloin sitä tarvitaan entistä kipeämmin. Yhdistyneitä kansakuntia tarvitaan muistuttamaan meitä siitä, että maailman pelastaminen on mahdollista. Samalla se kartoittaa ratkaisuja ja tarjoaa suuntaa maanosille, valtioille, instituutioille ja yksilöille.
Kirjastoilla on mahdollisuus olla näkyvämpiä kestävän kehityksen suunnannäyttäjiä Pohjoismaissa. Tämä ei ole kirjastoille mikään uusi tehtävä – säästäväisyys, jakaminen ja ympäristön huomioiminen ovat olleet osa kirjastotyötä jo kauan ennen kuin kestävän kehityksen käsite yleistyi tai Agenda 2030 julkaistiin.
Mitä enemmän kansallisia ja kansainvälisiä instituutioita kyseenalaistetaan, sitä selvemmin näen YK:n mahdollisuuden ja tarpeen toimia järjen äänenä.
Olemme oppineet vuosien varrella, että kestävä kehitys on laaja kokonaisuus muutakin kuin ympäristön ja luonnon hyväksi toimimista. Se on tavoiteltavan arvoinen tapa tarkastella sitä, miten elämme, opimme asioita ja rakennamme ympärillämme olevia yhteisöjä ja yhteiskuntaa. Kirjastot tarjoavat tietoa, tiloja ja mahdollisuuksia kaikille ja rohkaisevat samalla haastamaan omia ajattelutapojamme ja kokeilemaan uutta. Siksi niissä on voimaa kestävän tulevaisuuden rakentajina. Emme voi tietää miltä ympäröivä maailmamme näyttää vuosikymmenten päästä. Kestävän kehityksen ajattelu antaa meille raameja sopeutumiseen ja kehittymiseen. Agenda 2030:n tavoitteiden tuominen esiin kirjastossa tukee tulevaisuuslukutaitoa. Siitä hyötyvät kirjastojen käyttäjät ja kirjastoammattilaiset.
Olemme Suomen kirjastoseurassa yhdessä pohjoismaisten sisarjärjestöjemme kanssa käynnistäneet kampanjan, jonka tavoitteena on nostaa YK:n kestävän kehityksen 17 tavoitetta esiin vuosittain viikolla 17. Tiedostamme, että vakiintunutta lukuviikkoa vietetään samalla viikolla. Uskon kuitenkin, että kirjastoilta löytyy tahtoa ja mahdollisuus samanaikaiseen toteutukseen. Lukuviikko muistuttaa paitsi lapsille lukemisen tärkeydestä, myös siitä, että lukemisen taito kehittyy koko elämän ajan. Kestävän kehityksen rakentaminen lähtee meistä kaikista yksilöinä, ja siinäkin meidän taitomme voivat kehittyä koko elämän ajan.
Samalla kirjastoille tarjoutuu mahdollisuus tehdä näkyväksi sitä työtä, jota niissä tehdään jo nyt.
Kollegamme Tanskassa ovat edenneet pitkälle kestävän kehityksen teemojen juurruttamisessa osaksi kirjastojen pysyvää toimintaa. Tanskan kirjastoseuran mukaan jo kolmasosa kirjastoammattilaisista on koulutettu kestävän kehityksen edistäjiksi, eikä muutos ole vaatinut massiivisia toimenpiteitä. Lisäksi lähes kaikki maan kirjastot osallistuvat teemaviikon toteuttamiseen. YK:ssa katse on jo vuoden 2030 jälkeisessä ajassa: haasteet ovat kyllä edelleen keskuudessamme, mutta edistysaskeleitakin on otettu.
Pohjoismainen yhteistyö ei ole näkynyt viime vuosina tavallisten ihmisten arjessa siten kuin ennen Suomen EU-jäsenyyttä. Kriisinkestävyyden ja turvallisuuden näkökulmat ovat nyt läsnä ihan kaikkialla ja myös pohjoismainen näkökulma on jälleen korostunut.
Kestävän kehityksen tavoitteet on rakennettu viisaasti. Yhden tai muutaman edellytysten parantaminen helpottaa muidenkin toteutumista. Tavoitteista ei siis oikein voi irrottaa vain yksittäisiä osia, mutten näe, etteikö kirjasto arvojensa puolesta voisi seistä kaikkien tavoitteiden tukena. Kirjasto ei voi yksinään olla maailmanpelastaja mutta ehdottomasti se on osa ratkaisua.
Merkkejä on siitäkin, että poliitikot ovat alkaneet tunnistaa kirjastot tärkeiksi kestävän kehityksen käytännön tekijöiksi. Tämä näkyy muun muassa Valtioneuvoston kanslian kestävän kehityksen toimikunnan työssä.
Blogitekstin on kirjoittanut Suomen kirjastoseuran toiminnanjohtaja Juha Manninen.
