Inarin kirjastotoimi on julkaissut kuvauksen Inarin kunnankirjastossa käytössä olevasta lukutaitotyön mallista, joka kehitettiin kolmessa peräkkäisessä lukutaitohankkeessa. Mallin sisältö perustuu eri ikäisiä kuntalaisia koskevaan systemaattisen lukutaitotyön kokonaisuuteen, Inarin kirjastotoimen lukijuuskasvatussuunnitelmaan. Suunnitelman mukaisesti Inarin kunnankirjasto tekee lukutaitoyhteistyötä neuvolan, varhaiskasvatuksen, esi- ja perusopetuksen, toisen asteen koulutuksen sekä nuorten työpajan ja kuntouttavan työtoiminnan kanssa. Lisäksi kirjasto tekee asiakkaiden omaehtoiseen osallistumiseen perustuvaa lukutaitotyötä.
Tämä blogiteksti luo katsauksen lukutaitotyön kehittämisen vaiheisiin, periaatteisiin ja matkan varrella saatuihin oppeihin.
Systemaattista, pitkäjänteistä ja rakentein varmistettua lukutaitoyhteistyötä
Kirjaston lukutaitotyön Inarin-malli luotiin hanketyönä vuosina 2020–2023. Mallin tarve nousi kirjastolain uudistuksesta, jossa kirjastojen tehtäviksi määritellään mm. lukemisen edistäminen sekä tuen ja ohjauksen tarjoaminen monipuoliseen lukutaitoon. Lisäksi kirjastossa kaivattiin systemaattista, yhteisiin tavoitteisiin ja dokumentoituihin sisältöihin nojaavaa lukutaitotyön ohjelmaa.
Lukutaitotyön kehittämistä siivitti tieto siitä, että suomalaisten lukutaidot heikkenevät ja eriytyvät. Samaan aikaan lukutaidolta vaaditaan yhä enemmän: tekstien määrä lisääntyy ja tekstiympäristöt monipuolistuvat. Opetushallituksen julkaiseman Kansallisen lukutaitostrategian 2030 päätavoite on löytää keinot erityisesti heikosti lukevien lukutaidon vahvistamiseen. Lukutaitostrategiassa linjataan myös, että lukutaitotyön kokonaisuutta on tärkeää johtaa ja koordinoida niin kansallisella kuin paikallisellakin tasolla. Koska kirjastolla on mahdollisuus olla mukana ihmisten elämässä koko elämänkaaren ajan, olisi luontevaa, että lukutaitotyön kokoava voima kunnassa olisi juuri kirjasto. Paikallisen lukutaitotyön mallia lähdettiinkin luomaan ajatuksella, että kirjasto voisi toimia koordinaattorin roolissa lukutaitotyötä tehtäessä.
Yhteisiä velvoitteita, erityistä osaamista
Kehittämistyön aluksi määrittelimme monipuolisen lukutaidon lukutaidoksi, joka on välttämätön yhteiskunnassa toimimiselle ja auttaa yksilöä rakentamaan hyvää elämää. Lukutaitojen eriytymisen pysäyttämiseksi toimenpiteitä päätettiin suunnata erityisesti heille, jotka eivät ole kirjaston asiakkaita eivätkä harrasta lukemista entuudestaan. Näiden ryhmien tavoittamiseen tarvitaan yhteistyökumppaneita. Lukutaitotyön vaikuttavuuden nimessä kumppaneiksi etsittiin tahoja, joiden järjestämä toiminta on osallistujille jollakin tapaa velvoittavaa. Tällaisia ovat esimerkiksi koulu ja kuntouttava työtoiminta.
Yhteistyön sisällöt laadittiin kirjastojen erityisosaamisen ja kumppaneiden lukutaitotyöhön liittyvien velvoitteiden pohjalta. Kirjaston erityistaidoiksi kiteytyivät kokoelma-asiantuntemus, aineistojen järjestelylogiikan tunteminen sekä pitkä kokemus satutuntien pitämisestä.
Tutkimuksellista kehittämistä
Lukutaitoyhteistyön työmuodoiksi kirjaston ja eri ikäisiä ihmisiä tavoittavien kumppaneiden välille hiottiin kirjastonkäytön opetus, tekstituokiot, aineistovinkkaukset sekä kirjastotunnit.
Tukea tehokkaiden sisältöjen luomiseen haettiin tutkimustiedosta, esim. Kansainvälisestä lasten lukutaitotutkimuksesta (PIRLS 2016 ja 2021). PIRLS 2021:n perusteella hahmotimme mm. mekanismin, joka kytkee runsaan lukemisen ja hyvät lukutaidot toisiinsa: Kun lukee runsaasti, taidot kehittyvät. Taitojen kehittyminen taas lisää luottamusta itseen lukijana. Kun luottaa itseensä, uskaltaa tarttua laajempiin ja vaativampiin teksteihin. Näin syntyy hyvä kierre, jonka pyörteissä lukemisen taidot paranevat edelleen.
Miten sitten saadaan lapset lukemaan runsaasti jo pienestä pitäen? PIRLS 2016 -raportista käy ilmi lukemisen kulttuurin merkitys. Lukemisen kulttuuri synnytetään paitsi aikuisten mallin avulla, niin myös liittämällä luettuun ja lukemiseen vuorovaikutusta: jatkuvaa ohjausta luettavan löytämiseen ja toistuvia tilaisuuksia keskustella luetusta.
On myös tärkeää, että lapselle kerrotaan ja että hän saa itse kokea, mihin kaikkeen lukutaito avaa pääsyn. Myös aikuisten tulee ymmärtää, että lukutaidot eivät tule koskaan valmiiksi, vaan jokaisen on päivitettävä niitä läpi elämän.
Runsaskaan lukeminen ei vielä takaa monilukutaitoa
Runsas ja monipuolinen lukeminen eivät automaattisesti johda hyviin lukutaitoihin. Sen lisäksi, että osaa purkaa tekstien koodeja ja ymmärtää lukemansa, nyky-yhteiskunnassa on osattava eritellä, tulkita ja arvioida tekstejä kulloisessakin tilanteessa tarkoituksenmukaisella tavalla.
Vielä pidemmälle lukutaidon määritelmän vie Perusopetuksen opetussuunnitelman perusteet (2014). Se käyttää käsitettä monilukutaito, joka avataan taidoksi tulkita, arvottaa ja tuottaa erilaisia tekstejä. Monilukutaitoiseksi ei ole mahdollista kasvaa ilman tietoista, tutkivaa ja vertailevaa otetta teksteihin.
Tarpeellista on varsinkin erittelytaitojen tukeminen
PIRLS 2016:n mukaan lukutaitojen opettamisessa heikoimmin Suomessa toteutui tulkinnan ja arvioinnin opettaminen. Lukutaitoyhteistyön sisältöjä kehittäessämme loimmekin työkaluja erityisesti tulkinnan esivaiheen eli tekstien erittelyn oppimiseen – siihen, että tiedetään, mihin teksteissä on relevanttia kiinnittää huomiota. Millaisista asioista teksteissä on syytä tehdä havaintoja ja johtopäätöksiä, ja miten sellaisia tehdään?
Esimerkki erittely- ja tulkintataitojen kehittymistä tukevista työkaluista on koululaisille suunnatut lukukortit. Kortit toimivat luetun jäsentäjinä läpi esi- ja perusopetuksen niin, että korttia täyttäessään oppilas vastaa lukemaansa koskeviin kysymyksiin joko piirtämällä tai kirjoittamalla. Lukukortit tukevat myös luetun erittelyssä tarvittavien käsitteiden hallintaa. Tekstien erittelyn lisäksi tulkinnan ja arvioinnin oppimiseen tarvitaan vuorovaikutusta. Tulkintaan ja arviointiin ohjaavat erityisesti tekstituokiot ja niiden eri ikäisille kohderyhmille suunnatut variantit.
Tulossa lukutaitotyön suositukset kirjastoille
Kirjaston lukutaitotyön kehittäminen ja tuotosten levittäminen on haastavaa. Olemme havainneet mm., että kun kirjastoalalla puhutaan lukutaitotyöstä, puhutaankin usein yleisten kirjastojen toisesta lakisääteisestä tehtävästä, lukemisen edistämisestä. Lukemisen edistäminen ja lukutaitotyö liittyvät toki toisiinsa. Tuloksiin pääsemiseksi on kuitenkin välttämätöntä erottaa käsitteet ”lukemisen edistäminen” ja ”tuki ja ohjaus monipuoliseen lukutaitoon” – onhan ne mainittu erikseen myös kirjastolaissa.
Kun puhutaan taidoista ja niihin ohjaamisesta, puhutaan pedagogiikasta. Pedagogiikka on oppimistavoitteiden määrittelyä, tavoitteisiin johtavien sisältöjen valintaa sekä tarkoituksenmukaisia keinoja sisältöjen käsittelemiseksi niin, että päästään toiminnalle asetettuun tavoitteeseen. Lisäksi pedagogiikka on myös reflektointia: on tarkasteltava, toimivatko valitut keinot, ja säädettävä niitä tarvittaessa.
Yleisillä kirjastoilla ei ole yhteistä ja yhtenäistä lukutaitotyön ohjausjärjestelmää tai mallia. Hankkeessa nähtiin, että kirjastot tarvitsisivat sellaisen. Esitimme ajatuksen Suomen Kirjastoseuralle ja tarjouduimme antamaan aiheeseen liittyvän kokemuksemme suositusten laatijoiden käyttöön. Seura tarttui ideaan, ja suositukset ovat nyt tekeillä. Siihen, että kirjastot voisivat ottaa lukutaitotyötä koordinoivan roolin kunnissa, on vielä matkaa. Inarin-malli on kuitenkin avaus tähän suuntaan.
Blogitekstin on kirjoittanut Reija Portti, Lukutaitoyhteistyön Inarin-malli -hanke (2022 – 2023) hanketyöntekijä.