Nuoret löytävät uutta luettavaa niin kirjastosta kuin somekanavistakin. Idea lukupiiriin syntyi kirjastosta.
Pyhäjoen Saaren koulun kuudesluokkalaiset Elma Salmivuori ja Sylvia Lahnaoja perustivat lukupiirin kesälomalla parin muun tytön kanssa. Sylvia on tämän jutun kirjoittajan, siis kirjastonjohtajan tytär, mutta isän ammatilla ei ollut mitään tekemistä lukupiirin perustamisen kanssa.
”Kirjastossa oli näyttely, jossa oli esillä useampi kappale aina samaa kirjaa”, Sylvia muistelee lukupiirin alkua. ”Siitä keksittiin.”
Lukupiiri oli ennestään käsitteenä tuttu, sillä se oli tullut tytöille vastaan sosiaalisessa mediassa.
”Instassa oli silloin lukupiiri”, Elma kertoo.
Kesällä tyttöjen lukupiiri kokoontui säännöllisesti kirjan pituudesta riippuen viikon tai kahden viikon välein Elman isovanhempien omistamassa mökissä.
”Siellä juteltiin kirjasta ja syötiin keksejä ja juotiin mehua”, Elma kertoo. ”Meidän iskä lupasi hommata sinne aina syötävää.”
Syksyn tullen lukupiiri jäi kuitenkin tauolle, sillä mökin lämmittäminen olisi ollut liian vaivalloista. Lukeminen ei kuitenkaan päättynyt siihen, sillä lukupiiriläiset jatkoivat lukemista itsenäisesti.
”Yleensä me luetaan samoja kirjoja”, Elma kertoo.
Myös kirjasto on kannustanut lukevia varhaisnuoria, sillä he saivat syksyllä tehdä kirjastoon kirjanäyttelyn omista kirjasuosikeistaan.
Kirjasto pyysi innokkaita lukupiiriläisiä myös koekäyttäjiksi kirjaston järjestämään pakopeliin. Tytöt testasivat pelin toimivuutta ennen muita käyttäjiä.
”Ollaan me saatu hyllyttää kirjojakin.”
Koulussa opettajat ovat myös käyttäneet hyväksi tyttöjen lukeneisuutta, sillä he kysyvät välillä suosituksia koko luokan kirjaksi.
”Suosittelin Lasilapsia”, Elma sanoo. ”Ja Sylvia komppasi.”
”Se oli joku viides kerta, kun luin sen”, Sylvia sanoo.
Helppo löytää luettavaa
Elma Salmivuori kertoo ryhtyneensä lukemaan aiempaa enemmän viime vuoden aikana. Syy oli yksinkertainen: löytyi hyviä kirjoja. Kaverusten mielestä hyvien kirjojen löytäminen on helppoa.
”Otan vaan hyllystä”, Elma selittää ja kohauttaa olkapäitään.
”Sitten mää otan sen kirjan, jonka Elma on lukenut”, Sylvia Lahnaoja kertoo.
”Ja sitten me suositellaan muille.”
Vertaisvinkkauksella on siis voimaa. Tytöt kertovat, että aika moni heidän luokallaan lukee, varsinkin tytöistä. Tammikuussa Elma oli lukenut seitsemän kirjaa, Sylvia kuusi joista kaksi oli paksuja. Elma kertoo lukevansa monta yhtä aikaa riippuen siitä onko teksti pitkävetoista vai vetävää. Illalla sängyssä hän lukee fantasiaa, jolloin päivän asiat unohtuvat. Myös Sylvia pitää kirjoista, joissa on vähän fantastisia elementtejä.
”Ja on hyvä jos on vanhoja kartanoita ja linnoja”, Sylvia jatkaa.
”Pitää olla yliluonnollisia asioita, ja jännitystä, mutta ei liikaa”, Elma kertoo omista mieltymyksistään.
Somesta vinkkejä
Sosiaalinen media tarjoaa vinkkejä myös lukemista harrastaville. Elma Salmivuori löytää kirjoja Instagramista, mutta Sylvialla ei sovellusta vielä ole. Kirjaston työntekijät suosittelevat joskus jotain.
Uutta, mielenkiintoista luettavaa on helppo löytää kirjastosta myös omin avuin. Sylvia näyttää käytännössä, kuinka kirjoja löydetään ja kuljettaa sormea pitkin kirjan selkiä.
”Katsotaan vain näin ja kun tulee hyvä nimi vastaan niin otetaan kirja hyllystä. Sitten jos on hyvä kansi ja kiinnostava takakansi niin sitä voi kokeilla.”
Sylvia kertaa suosikkejaan:
”Salaisuus varjossa -sarja, Harry Potterit olen lukenut kolme kertaa, Osaston tähti…”
”Se menee top kymppiin”, Elma keskeyttää.
Paperikirja vai äänikirja
Elma Salmivuori ja Sylvia Lahnaoja lukevat mieluummin tavallisia kirjoja, jotka kulkevat aina mukana repussa. Elman mielestä äänikirjoillekin on paikkansa, sillä ne ovat käteviä kun käy lenkillä tai siivoaa. Nuorten mielestä e-kirjaston valikoima saisi olla laajempi, mutta toisaalta se pakottaa kokeilemaan kirjoja, joihin ei muuten tulisi tartuttua.
”Ennen joulua kuuntelin kymmenen kirjaa yhdestä sarjasta”, Sylvia kertoo.
E-kirjat eivät kuitenkaan ole suosikkeja.
”Kun lukee tavallista kirjaa, ei tule pää kipeäksi”, Sylvia kertoo.
”Sinisestä valosta tulee tosiaan pää kipeäksi”, Elma jatkaa.
”Osa tekee niin, että ne katsoo tekstiä samalla kun kuuntelee”, Elma kertoo äänikirjojen eri käyttötavoista.
Tyttöjen mielestä lukeminen kannattaa.
”Se kehittää aivoja”, Sylvia tietää.
”Kirjasta voi olla seuraa, jos on yksinäinen tai kaverit ei voi alkaa”, Elma jatkaa.
Pelit ovat tyttöjen mielestä vähän tylsiä, mutta he eivät kuitenkaan moiti pelaajia.
”Jotkut tykkää lukea ja jotkut tykkää pelata.”
