”Haluan tarjota lapsille elämyksiä kirjastosta”, sanoo kirjastonhoitaja Piia Peltokangas Vampulasta. Palautteesta päätellen hän on siinä myös onnistunut.
Takana Loimaa ja edessä Huittinen, välissä vajaan kahden tuhannen asukkaan Vampula. Lauma ankeuttajia tuntuu piinaavan satakuntalaisia juuri tänä joulukuisena aamupäivänä. Maata hipovat pilvet ryöpyttävät jatkuvaa vesisadetta, ja sisäinen jukeboksi alkaa soittaa Jukka Poikaa: ”Pystymetsää ja laakeeta peltoo, maisema herättää jumalanpelkoo…”
Kylän pääraitilla loistavat samat logot kuin muissakin taajamissa: kaupan sininen ja pankin oranssi. Niiden välissä seisoo uudehkon näköinen rakennus, entinen säästöpankki, josta myös kirjasto on saanut toimivat tilat.
Kirjastonhoitaja Piia Peltokangas tulee avaamaan ovea eikä vaikuta tippaakaan angstin valtaan joutuneelta. Päinvastoin, hän vakuuttaa viihtyvänsä ja tuntevansa olonsa kotoisaksi, sillä Pohjanmaalla syntyneelle ja varttuneelle maisemassa on paljon tuttua.
”Joki virtaa läpi kylän, aukeita laakeita peltoja riittää silmänkantamattomiin. Kyllä tänne pohjalainen sielu sopii niin mainiosti. Sielu lepää.”
POHJANMAALTA SATAKUNTAAN
Tie Pohjanmaalta Vampulaan kulki Raision ja Virolahden kautta. Alun perin Piia valmistui ravintolakokiksi, mutta sitten tuli eteen ammatinvaihdos. Työharjoittelu Vaasan Palosaaren lähikirjastossa tartutti innostuksen alalle, vaikka ensikipinä taisi roihahtaa jo lapsena Vähässäkyrössä, Merikaarron sivukirjastossa.
Vaasasta Piia suuntasi Raision kauppaopistoon, josta valmistui kirjastomerkonomiksi. Ensimmäinen työpaikka vei hetkeksi kaakonkulmalle ennen kuin hänet valittiin kirjastosihteeriksi silloiseen Vampulan kunnankirjastoon.
Työn ja lapsenteon ohessa Piia jatkoi opintojaan ja valmistui Raisiosta kirjastotradenomiksi vuosituhannen vaihteessa. Se ei työhön ja asemaan vaikuttanut, mutta vuonna 2009 koko Vampula joutui uuteen asentoon; kunta liitettiin osaksi Huittisten kaupunkia. Samalla Vampulan kunnankirjasto muuttui lähikirjastoksi, ja Piian virkanimike kirjastonhoitajaksi.
Piia kertoo, että kirjaston kannalta kuntaliitos toi mukanaan lähinnä myönteisiä muutoksia. Kalliit kaukolainat vähenivät, kun Huittisten pääkirjastosta alkoi saada sellaista aineistoa, mitä Vampulassa ei ollut. Sittemmin palvelu on parantunut entisestään, kun kaikista Satakirjastoista voi tilata aineistoa edullisina seutuvarauksina. Aukioloaikakin piteni neljällä tunnilla.
Työntekijöiden määrään kuntaliitos ei vaikuttanut. Piia on edelleen kirjastonsa ainoa työntekijä, joka on kaikkien tuntema kirjastontäti myös vapaa-ajallaan. Myöhässä olevia lainoja pyydetään uusimaan kauppareissullakin. Asetelma ei Piiaa haittaa, vaan tuntuu luontevalta. ”Tällaisessa yhden hengen kirjastossa siihen suhtautuu yrittäjähengellä.”
Piia tekee myös kirjastonsa aineistovalinnat. Tavoite on kirkas ja ytimekäs: ”Peruskokoelmaa pitää olla kaikille!” Musiikin ja kurssikirjallisuuden hankintaan pienen kirjaston rahkeet eivät riitä, mutta kirjoja, äänikirjoja ja elokuvia tarjotaan kaikenikäisille.
Asiakkaiden ja kokoelman tunteminen auttavat löytämään jokaiselle kirjalle lukijan ja jokaiselle lukijalle mieluisan kirjan. Erityisen lämpimästi Piia puhuu kuitenkin lasten kanssa tekemästään työstä. ”Se on se työn suola. Lapset ovat niin innoissaan kaikesta.”
LAPSI, PENGO TAIKA!
Vampulassa ei ole konstikaan saada lapsia kirjastoon, sillä päiväkoti, esikoulu, alakoulu ja muut yhteistyökumppanit sijaitsevat kävelymatkan päässä kirjastosta. Mutta kysymys kuuluukin, kuinka lapset saadaan tulemaan uudestaan. Piian mukaan avainsanoja ovat toiminnallisuus ja elämyksellisyys. ”Elämysten tarjoaminen on se, mitä haluan, että lapsille jää kirjastosta mieleen.”
Maanantaiaamuisin kirjasto täyttyy satutuntilaisista. Parhaimmillaan lapsia on yli kaksikymmentä, joten ohjelman on paras olla monipuolista. Lukemisen ja kuuntelun ohella tuntiin kuuluu myös askartelua, jonka tuotokset ilmestyvät hetimiten myös Vampulan kirjaston Facebook-sivuille.
I
lmeisesti satutunnit ovat yleisöönsä osuneet ja uponneet, sillä Piialle on kerrottu, että yksi päivähoitolasten suosikkileikeistä on satutuntien pitäminen.
Kouluvuoden rytmiä seuraten Vampulassa myös seikkaillaan lähes kuukausittain. Ensimmäisen kirjastoseikkailunsa Piia järjesti vuonna 2002 Pohjoismaisen kirjastoviikon innoittamana. Kaikki alkoi Muumeista, mutta sittemmin oman teemaseikkailunsa ovat saaneet muun muassa Ronja Ryövärintytär, Peukaloinen ja Harry Potter. Lähes kaikki vuosiluokat pääsevät kerran vuodessa seikkailemaan, ja parhaat kaksikin kertaa. Vain viidesluokkalaisille ei ole valmista ohjelmaa, mutta heillekin järjestetään kirjavinkkausta.
Lokakuussa esikoululaiset tulevat nalleseikkailuun, jossa luetaan Kalle Kirjastonallen yökirjaa ja seikkaillaan sen merkintöjen mukaisesti. Marraskuussa kolmosluokkalaiset lähtevät Peukaloisen mukaan ja joulukuussa on taas eskarilaisten ja Muumiseikkailun vuoro.
Kevät päättyy ja huipentuu toukokuuhun, jolloin Piia jättää haikeat jäähyväiset kuudesluokkalaisille. Silloin Vampulan kirjasto muuttuu Tylypahkaksi ja kiihkeän Harry Potter-seikkailun ja -kilpailun näyttämöksi.
Kaikkien seikkailujen lomassa ekaluokkalaiset käyvät kuusi kertaa vuodessa keräämässä leimoja kirjastopassiinsa. Tunti alkaa aina satuhetkellä, jonka jälkeen ohjelmassa seuraa on opetustuokio, askartelua, tietokilpailu ja kirjavinkkausta.
PARTIOTAUSTASTA HYÖTYÄ
Vaikka hauskaa olla pitää ja mielikuvituksen saa päästää valloilleen, kaikkeen toimintaan on kätketty vissi opetuksellinen juonne: lukemisen, tiedonhaun ja kirjaston tekeminen lapsille tutuksi ja läheiseksi. Lapsilta saatu palaute myös innostaa jatkamaan. Moni tenava on todistanut Piialle, kuinka ”ne seikkailut oli tosi kivoja!”
Aiheet ja innoitus seikkailuihin löytyvät lastenkirjallisuudesta, mutta aktiivisuus ja toiminnallisuus kumpuavat hiukan erilaisesta maaperästä. ”Se mistä ammennan näihin seikkailuihin, on ehdottomasti partiotaustani”, toteaa Piia.
Viidenneltä luokalta alkanut aktiivinen partioharrastus on nyttemmin jäänyt työn ja perhe-elämän vuoksi, mutta neulomista ei pysäytä mikään. Siihen voi yllyttää muitakin mukaan, ja hyvin ovat vampulalaiset ottaneet haasteen vastaan. Kesällä 2012 Piia järjesti lähes kaksi vuorokautta kestäneen neulontamaratonin, jonka tuloksena kirjastomato Mauri sai itselleen Martta-puolison. Madot ovat kotiutuneet niin hyvin kirjaston lastenosastolle, että ovat saaneet jo yhden jälkeläisenkin.
Yksi pysyvä rakkaus ovat myös anagrammit, joita Piia on ripotellut niin kirjastoseikkailujen lomaan kuin kirjastonsa joulukalenteriinkin. Joten, pitihän yksi sellainen tähänkin juttuun ujuttaa, mutta eipä kerrota mihin.
PS. Jos onnistuitte anagrammin löytämään ja ratkaisemaan, lähettäkää vastaus sähköpostina osoitteeseen: . Oikein vastanneiden kesken arvotaan kirjapalkinto.
Kollegojen luonnehdintoja Piiasta:
Anu Ojaranta (opiskelutoveri): ”Piia on kirjastoalan oma Peppi Pitkätossu, joka laittaa tuulemaan ja levittää hyvää mieltä ympärilleen, mihin ikinä meneekin!”
Satu Soppela-Hyle (ystävä): ”Piia on kirjastoihminen henkeen ja vereen. Hän on avoin uusille ideoille ja nauttii, kun saa kehitellä erilaisia seikkailuja eskareille ja koululaisille.”
Marjut Tiisala (esimies): ”Piia on monipuolinen osaaja, jonka tekemisessä mainiosti konkretisoituu vanhan kansan viisaus: vie mennessäs, tuo tullessas ja tee siellä ollessas.”
CV
Opinnot:
- kirjastomerkonomi, Raision kauppaoppilaitos (1997)
- tradenomi, Turun ammattikorkeakoulu (2001)
- yleisen kirjallisuustieteen perusopinnot (20 ov), Turun yliopiston täydennyskoulutuskeskus (2004–2006)
Työhistoria:
- harjoittelu ja sijaisuuksia Vaasan Palosaaren kirjastossa (1994–1997)
- kirjastovirkailija Virolahden ja Miehikkälän kunnankirjastoissa (1997–1998)
- kirjastosihteeri Vampulan kunnankirjastossa (1998-2008)
- kirjastonhoitaja Huittisten kaupungin Vampulan kirjastossa (2009- )
