Etusivu> Kirjastolehti > Valintahalvaus vaanii kirjastossa

Valintahalvaus vaanii kirjastossa

Sosiaalipsykologi Sheena Iyengar teki vuosia sitten merkillisen havainnon tutkiessaan lapsia. Mitä vähemmän tutkimushuoneessa oli leluja sitä pitempään lapset viihtyivät leikkimässä niillä.

Iyengar päätteli, että valikoiman kasvaessa liian suureksi ihmiseen, sekä aikuiseen että lapseen, iskee valintahalvaus. Valitseminen hankaloituu ja joskus se jätetään jopa kokonaan tekemättä, koska valinnanvaraa on yksinkertaisesti liikaa. 

Kun asioin oman kuntani pääkirjastossa, teen aina eniten löytöjä uutuushyllystä. Aikaisemmin ajattelin, että se johtuu siitä, että kirjat ovat uusia ja siksi niin houkuttelevia, mutta voisiko se johtuakin siitä, että uutuushyllyn tarjonta on sopivan suppea? Jo pienenkin kirjaston kokoelma käsittää tuhansia niteitä, joten valintahalvauksen todennäköisyys muualla kirjastossa on varsin merkittävä uhka. 

Miten estää tällaiseen viheliäiseen halvaustilaan joutuminen seuraavalla kirjastokäynnillä? Vaikkapa siten, että marssii suoraan tietokirjapuolelle ja lainaa mukisematta nämä kolme. 

Long Litt Woon: Minun sienipolkuni: sienestyksen parantava vaikutus (2018 Nemo, suom. Pirkko Talvio-Jaatinen)

Long Litt Woon: Minun sienipolkuni: sienestyksen parantava vaikutus

Kun Long Litt Woonin aviomies yllättäen kuoli, hänen elämästään putosi pohja. Millään ei ollut enää mitään merkitystä. Kaikki oli surusta mustaa. Hetken mielijohteesta Long päätti kuitenkin osallistua oslolaisen yhdistyksen järjestämälle sienestäjän alkeiskurssille, eikä osannut etukäteen arvata, miten merkitykselliseksi ja käänteentekeväksi tuo kurssi hänen elämässään muodostuisi. Uppoutuminen sieniin johdattaisi hänet takaisin elämään. 

Longin kirja kertoo sienestyksestä, mutta lukijan ei tarvitse tietää siitä etukäteen mitään. Oikeastaan voi olla parempikin, jos ei tiedä, sillä silloin saa löytää sienten kiehtovan maailman ensimmäistä kertaa. Sienten ohella kirjassa puhutaan paljon surusta ja siitä selviämisestä. Oikeastaan enemmän kuin sienistä. Kaunis, viisas ja koskettava teos.

 

Tom Neale: Yksinäisen miehen saari: kertomus kuudesta vuodesta autiolla saarella (Otava 1967, suom. Heidi Järvenpää)

Tom Neale: Yksinäisen miehen saari

Uusiseelantilainen Tom Neale eleli leppoisasti kauppamiehenä Tyynenmeren saarilla 1950-luvulla. Jokin kaihersi hänen mieltään ja täytettyään 50 vuotta hän päätti tehdä sen, mistä oli aina haaveillut. Hän pakkasi kamppeensa ja muutti asumaan autiolle atollisaarelle keskelle ei-mitään. Siellä hän vietti täydessä yksinäisyydessä kuusi vuotta ja oli onnellisempi kuin koskaan. 

Neale noudatti huomaamattaan nykyisten elämäntaito-oppaiden keskeistä neuvoa. Kun ryhtyy tekemään sitä, mitä oikeasti haluaa tehdä, tulee tyytyväisemmäksi. Kirjassaan hän kertoo syistä, jotka sysäsivät hänet matkaan. Vanhan kunnon seikkailukirjan henkeä syntyy arkisista haasteista, joita hän saarella kohtaa. Mistä saada ruokaa? Kuinka selviytyä myrskyn iskiessä? Miten kohdata yksinäisyys? Tämä kirja kuuluu niihin teoksiin, jotka eivät vanhene koskaan.

 

Martti Backman: Vakoojat: Vilho Pentikäisen pako ja neuvostovakoilun romahdus 1933 (2017 Gummerus) 

Martti Backman: Vakoojat

Kun alkaa lukea Martti Backmanin tietokirjaa, luulee erehtyneensä ja valinneensa kirjastokassiinsa dekkarin. Ei kai tietokirjaa sentään voi tähän tyyliin kirjoittaa? Voiko tietokirja muka olla näin tarinallinen ja vetävä? Eikö tietokirjan pitäisi ennemminkin pursuta vuosilukuja, vaikeita käsitteitä ja asiaan vihkiytyneen kirjoittajan erinomaisuutta? 

Backmanin kirja kertoo poikkeuksellisen elävästi eräästä tapauksesta maamme historiassa: yleisesikunnan upseerin Vilho Pentikäisen paljastumisesta vakoojaksi vuonna 1933. Backman kuljettaa lukijan ensin Pentikäisen mukana rajajoelle ja sitten tutkintaryhmän mukana ympäri maailmaa. Hengästyttävä tositarina pitää otteessaan viimeiselle sivulle saakka.