Mukavuudenhalu saa klikkaamaan valeuutista. Se leviää netissä jopa kuusi kertaa nopeammin kuin oikea uutinen.
Olemme uuden mullistuksen äärellä. Fake News, eli valeuutiset, määrittää sen, tuleeko maailmasta parempi vai huonompi paikka. Kyse ei ole vain yksittäisten ihmisten huijaamisesta, vaan pelissä on koko länsimaisen demokratian kohtalo.
Kai Halttunen nauraa, kun kerron hänelle, mistä valeuutisissa on minun mielestäni kyse. Mutta perusteluja väitteelleni on. Digitaalisella propagandalla voitetaan vaaleja. Venäjällä toimiva trollitehdas tukee äärioikeiston nousua Euroopassa ja Yhdysvalloissa. Suomessa valeuutiset eivät tiettävästi ole vielä vaikuttaneet vaaleihin, mutta täällä niitä käytetään hiljentämään Venäjä-kritiikkiä ja muokkaamaan kielteisiä asenteita turvapaikanhakijoita kohtaan.
Siksi meidän on tärkeää oppia tunnistamaan valeuutiset. Ja tämän tehtävän Kai Halttunen on tarttunut. Hän on viime syksystä alkaen kiertänyt kirjastoissa antamassa kirjastoalan ammattilaisille koko päivän kestäviä koulutuksia, joissa kerrotaan, mitä valeuutiset ovat ja mitä niille voi tehdä.
Halttusen yksi tärkeimpiä opetuksia on se, että netistä löytyvän uutisen totuudenmukaisuutta on usein lähes mahdotonta arvioida. Siksi kannattaakin keskittyä arvioimaan uutisen kontekstia, eli sitä, millaisia asioita uutiseen liittyy. Kannattaa esimerkiksi pohtia, kuka uutisen on julkaissut ja jakanut. Kannattaa myös miettiä, mitä muuta samalla sivustolla on julkaistu.
Erityisesti kuvat kiinnostavat valeuutisiin perehtynyttä Halttusta. Nyt on nousemassa trendi, jossa kuvia ei niinkään manipuloida, mutta niitä näytetään tarkoituksella väärässä yhteydessä. Otetaan esimerkiksi mielenosoitus, jossa on paljon väkeä paikalla. Siitä voidaan huijaamistarkoituksessa jakaa kuvaa toisesta mielenosoituksesta, jossa näkyy, että kukaan ei ole paikalla.
Miksi menemme retkuun?
Halttusen mukaan valeuutisten leviämisessä kyse ei ole siitä, että niiden jakajat olisivat tyhmiä. Pikemminkin kyse on mukavuudenhalusta. Päätämme silmänräpäyksessä, onko jokin asia meistä kiinnostavaa. Lisäksi jos uutinen vahvistaa omia arvojamme, on paljon todennäköisempää, että pidämme sitä totena.
Valeuutiset ja oikeat uutiset kilpailevat samalla viivalla näkyvyydestä. Kaikkein omituisinta on se, että valeuutiset leviävät kisassa jopa nopeammin. Arvostetussa Science-lehdessä julkaistussa tutkimuksessa havaittiin, että valeuutisten leviämisvauhti on Twitterissä jopa kuusi kertaa nopeampi kuin oikean uutisen.
Melkeinpä jokaisella Facebookin käyttäjällä on vähintään yksi pikkuserkku, joka jakaa valeuutisia. Mitä tällaisille henkilölle kannattaa sanoa?
”Ei ole hyvä kiistää tai torjua tällaisen henkilön jakoja”, Halttunen sanoo.
Hän neuvoo postaamaan valeuutisen kommenttikenttään tutkittua tietoa. Esimerkiksi aiheesta kertova luotettava Wikipedia-artikkeli voi olla hyvä alku.
Menetimme luottamuksen
Yksi syy valeuutisten nousuun on se, että luottamuksemme erilaisiin totuuden peruspilareihin on murtunut. Tästä on hyvänä esimerkkinä kansallisia ravitsemussuosituksia laativa Terveyden ja hyvinvoinnin laitos THL, joka saa valtavasti kritiikkiä vaihtoehtoisten ruokavalioiden kannattajilta. Kaikki kritiikki ei kuitenkaan ole perätöntä. Tiede todistaa jatkuvasti, että aiemmin varmana pitämämme tieto onkin ollut väärää. Tiedon lisääntyminen on tehnyt meistä epäluuloisia.
Samaan aikaan on tapahtunut toinenkin kehitys, jota voisi kutsua yksilöllisyyden nousuksi. Haluamme entistä enemmän räätälöidä maailmankuvaamme. Kaupallisen kulttuurin valta näky siinä, että olemme omaksuneet kuluttajan roolin kaikessa, mitä teemme.
Valinnanvaraa on loputtomasti niin vaatteissa, musiikissa kuin ruoassakin. Olemme alkaneet suhtautua samalla lailla faktoihin, sillä niitäkin voi valita loputtomasti. Televisiokanavien ja nettiuutissivujen ääressä voimme joka päivä seistä kuin valtavan seisovan pöydän ääressä.
Suuret yhtiöt vastuussa
Facebookin suosio nousi räjähdysmäisesti 2010-luvun taitteessa. Puolet suomalaisista liittyvät sen jälkeen someen.
Kai Halttusen mielestä valeuutisia olisi paljon vähemmän, jos ei olisi Facebookkia ja Googlea. Yhtiöt yrittävät nyt muuttaa algoritmejaan ja siten sensuroida valeuutisia. Halttusta tämä toiminta arveluttaa, sillä sensuroinnissa piilee vaara, että totuudenmukaista ja arvokasta tietoa menee samalla piiloon. Eikä sensuuri välttämättä edes toimi, sillä valeuutiset liikkuvat oikeiden ihmisten jakamina heidän vapaasta tahdostaan. Tätä liikettä on mahdotonta pysäyttää algoritmien avulla.
Kuka tehtailee valeuutisia?
Kai Halttusen mukaan valeuutisten tekijät voi jakaa kolmeen luokkaan. Tärkein ja isoin syy valeuutisten tekemiseen on raha. Halutaan klikkauksia ja jakoja, jotka tuovat mainostuloja. Toinen selitys on poliittinen. Halutaan levittää uudenlaista poliittista propagandaa. Kolmas syy on trollaaminen. Se tarkoittaa, että jonkun mielestä on vain hauskaa huijata muita. Nämä kolme syytä myös usein sekoittuvat keskenään.
Mitä kirjastot voivat tehdä?
Kirjastot voivat ottaa merkittävän roolin valeuutisten vastustamisessa. Kirjasto sopii paikaksi, joka jakaa tietoa valeuutisten haitoista ja opettaa käyttäjiään tunnistamaan niitä. Eräs kiusallinen asia kirjastojen kannalta on niiden perinteinen tapa olla neutraali kaikkea tietoa kohtaan. Pahimmillaan se tarkoittaisi, että myös valeuutisille annettaisiin tilaa. Yhä edelleen kirjaston hyllyistä löytyy kirjoja, joissa valheita kerrotaan totena. Kirjoja ei kuitenkaan haluta poistaa, sillä sitä pidettäisiin sensuurina. Valeuutisten kohdalla voi pahimmassa tapauksessa käydä samoin.
Fakta
Näin teet käänteisen kuvahaun
- – Klikkaa kuvaa hiiren oikealla näppäimellä ja kopioi kuvan osoite.
- – Mene nettiselaimella osoitteeseen images.google.com
- – Klikkaa kameran kuvaa ja liitä kuvan osoite hakukenttään.
- – Hakutulokset näyttävät, mistä kuva on alun perin peräisin.
