Tutkija Noora Kotilaiselle kirjallisuus on lohdullinen ja lämmin paikka, vaikka hän on joutunut rajaamaan pois sodan kauhuista lukemista.
Helsingin yliopiston yliopistotutkija Noora Kotilainen palkittiin viime vuoden lopussa rauhanjärjestö Sadankomitean rauhanpalkinnolla. Hän on perehtynyt kärsimyksen kuviin ja sotilaallisen vallan kieleen. Pari vuotta sitten hän julkaisi Johanna Vuorelman kanssa tietokirjan Kun tutkija kohtaa vihaa.
Tutkijalle kirjallisuus on työkalu.
”Otan ylös ideoita ja kommentoin niitä päässäni tai marginaaleihin. Teen muistiinpanoja ja liitän koko ajan asioita siihen, mitä kirjoitan tai pohdin työssäni.”
Vapaa-ajan lukemistaan Kotilainen kuvaa meditatiiviseksi ja nautinnolliseksi. Kaksi lukemisen tapaa ovat tosin yhä enemmän limittyneet.
”Sota ja militarismi pyörivät mielessä työn ja elämän vuoksi, joten löydän niihin liittyviä asioita lähes kaikista kirjoista, vaikka runoja tai ihmisten muistoja, jotka liittyvät sotaan ja sodan kokemukseen, sen hirveyteen ja mielipuolisuuteen.”
KUINKA PALJON LUEN
”Luen noin yhden romaanin tai kaunokirjallisen teoksen tai muun kuin työkirjan viikossa. Lisäksi suuri osa työstäni on lukemista. Sanoisin, että luen viikossa parin keskipituisen kirjan verran.”
MISSÄ JA MILLOIN LUEN MIELUITEN
”Mieluiten luen sängyssä ja illalla tai jopa yöllä, kun on rauhallista. Samalla ideaalitilanteessa syön karkkia. Usein odotan sitä hetkeä jo päivällä. Tykkään nukahtaa kirja kädessä.”
SUOSIKKILAJITYYPPINI
”Sellaista ei oikeastaan ole. Yritän lukea aika paljon suomalaista uutta kirjallisuutta, pysyä ikään kuin kärryillä. Syksyllä perehdyin Susanna Hastin kirjan Ruumis/huoneet myötä enemmän sellaiseen memoir-genreen, joka on sekoitus kaunoa, muistelmaa ja ehkä jotain tieteellistä tai sosiologista analyysiä ajasta: Annie Ernaux, Deborah Levy, Vivian Gornick, Emilie Pine, Rachel Cusk ja niin edelleen. Olen kahlannut kaiken maailman kirjallisuuden klassikotkin venäläisistä alkaen, ja pidän niistä.”
RAKKAIN KIRJANI
”Neuvostoliittolaisen kirjailijan Konstantin Paustovskin (1892–1968) kuusiosainen kirjasarja Kertomus elämästä. Sarja perustuu hänen elämäänsä ja tietysti sen aikana tapahtuneisiin mullistuksiin, isoihin ja pieniin.”
LUENKO SOTAKIRJALLISUUTTA VAPAA-AJALLA
”Luen joo, ja olen aina lukenut. Sota äärimmäisenä inhimillisenä kokemuksena ja ilmiönä on aina kiehtonut. Luin juuri Väinö Linnan Sotaromaanin, eli sen ei-sensuroidun version, ja onhan se saatanan kova. Hirveä kirja, ja todella hyvä. Luin Tuntemattoman nuorena. Nyt ymmärsin kirjan taas hyvin eri tavoin. Väitöskirjaa tehdessäni työ stressasi ja lapsi oli ihan pieni, jolloin rajasin niin, etten lukenut hirveyksistä. Kesken jäi silloin monta kirjaa, kuten Jonathan Littellin Hyväntahtoiset ja Aki Ollikaisen Nälkävuosi.”
KIRJA, JONKA LUIN VIIMEKSI
”Juuri nyt luen Katri Valan elämäkertaa Kulkuri ja näkijä ja sitä ennen Laura Gustafssonin Mikään ei todella katoa.”
