Jörn Donner: Matkalla På resa Travelling 1951-1968. Tuula Kousa, Anders Carpelan, Hannamari Shakya Donner Productions. Kustannusosakeyhtiö Otava.
Vuonna 2020 menehtyneen Jörn Donnerin sukutalosta Helsingissä löytyi kauan kätkössä ollut kymmenien tuhansien valokuvien arkisto. Siihen sisältyi kansainvälistä tasoa edustava kuvakokoelma. Tämä paljasti monilahjakkuudesta uuden ulottuvuuden, sillä Donner oli myös taitava valokuvaaja.
Maailman kodikseen kokeva Donner on tallentanut kuviinsa paikkoja Amerikasta intiaan, Kiinasta Venäjälle ja kaiken niiden väliltä. Kuvat ovat otettu niin ylhäältä pilvenpiirtäjien tai vuorten huipuilta kuin alhaalta maan tasalta. Kuvien sisältö on moninainen köyhistä katukauppiaista ja kerjäläisistä filmitähtiin ja poliitikkoihin. Maailmankansalaisuus siis näkyy kuvissa kaikilla tasoilla.
Tarkkasilmäinen voi löytää kuvista Donnerin. Yhdessä kuvassa näkyy kuin kohtalon johdatuksesta osa kuvaajan varjosta.
Ajankohtainen protestilaulaja
Ari Lahti ja Veikko Tiitto: Reteesti vaan, Irwin Goodman. Kansantaiteilijan elämäkertaa. Romaani. ValkeakoskiMedia 2023 384s.
Irwin Goodmanin 80-vuotispäivien kunniaksi tehty elämäkerta on puettu romaanimuotoon. Se sopii paremmin kuin hyvin Irwinin kaltaiselle renttumaiselle luonnonlapselle. Viina virtaa lähes joka sivulla, eikä lukija kummastele sitä, että kansantaiteilija menehtyi jo alle viisikymppisenä.
Kirjan julkaisemista puoltaa se, että se vilisee yllättäviä ja ennen kuulemattomia yksityiskohtia.
Irwin oli niin erikoinen ihminen, että Fazerin lahjakkuuksien haistaja Toivo Kärki ensin hylkäsi hänet, kunnes ensimmäistä kertaa elämässään joutui myöntämään erehtyneensä. Irwin menestyi niin hyvin, että esimerkiksi Ei tippa tapa -lp oli toisena heti Beatlesin Revolverin jäljessä, eikä muita suomalaisia listojen kärkeä hallitsevien beatlesien ja rollareiden seassa näkynytkään.
Kirjassa uppoudutaan asioihin välillä hyvinkin pitkään ja tarkkaan. Irwinin vankila-ajasta Seutulan työsiirtolassa, johon hänet tuomittiin humalassa ajamisesta, riittää tarinaa sivukaupalla. Kuin enteenä Irwin oli julkaissut vuotta aiemmin työsiirtolaelämää irvailevan Autolla Kanariansaarille.
Kansantaiteilijan 60-luvun honotustyylin huippu ja päätös, Ryysyranta, saa huomiota parinkin luvun verran. Idea tuli keikkamatkalla erään elämää nähneen laitapuolen kulkijan suusta. Ironista on, että äärimmäisestä köyhyydestä ja kurjuudesta kertova laulu pukkasi rahaa ovista ja ikkunoista. Tuloksena oli laulun nimeä kantava luksusasunto, jonka kastajaisiin 60-lukuun keskittyvä kirja päättyy.
Tänään Irwin on ajankohtaisempi kuin koskaan: “Pannaan pensselit santaan ja rukkaset naulaan,
eihän tässä muukaan auta.
Kohta varmaan täytyy sovitella köyttäkin kaulaan,
kun ei rahat riitä jukulauta, ja kun ei rahat riitä jukulauta!” ( Kun ei rahat riitä 1967).
