Skotlantilaiset eivät ole lukijakansaa, mutta tarinankerronnassa ja runoudessa he ovat lyömättömiä.
Nuori kaunis nainen seisoo lavalla ja kertoo masennuksestaan ja alkoholismistaan. ”Olen juonut alkoholia koko ikäni. Kirjaimellisesti. Vanhempani laittoivat tuttipullooni olutta. Nyt olen ollut juomatta kolme vuotta, päivä kerrallaan. Ei masenna enää.”
Yleisö puhkeaa suosionosoituksiin. Seuraavaksi lavalle nousee toinen, noin 30-vuotias nainen, joka alkaa kertoa mielenterveysongelmistaan.
Meneillään on Rally & Broadin spoken word -ilta Bongo-klubilla Edinburghin vanhassa kaupungissa. Illan lipputulot ohjataan nuorten mielenterveystyöhön. Luolamainen sali on täynnä paikallisia hipstereitä, taiteen ystäviä ja boheemeja. Taidan olla ainoa turisti ja nautin joka hetkestä. Kertojat ovat suorastaan hypnoottisia ja illan kruunaa karvat pystyyn nostattava musiikkiesitys.
SKOTLANTI on tarinankertojien maa ja Edinburgh Unescon ensimmäinen kirjallisuuskaupunki. Täällä ovat saaneet alkunsa monet kirjallisuuden klassikot kuten Aarresaari, Tohtori Jekyll ja Mr. Hyde, Sherlock Holmes ja Peter Pan. Kansallisrunoilija Robert Burns oli 1700-luvulla tuttu näky Vanhankaupungin pubeissa.
J. K. Rowling kirjoitti ensimmäisiä Harry Pottereitaan Edinburghissa, Elephant House -kahvilassa (21 King George IV Bridge, Old Town). Kyseinen kahvila ratsastaa nykyään kuuluisan kirjailijan maineella, mutta tarina kertoo, että Rowling heitettiin usein tylysti ulos, kun hänellä ei ollut varaa tilata lisää kahvia.
Tarinan ystävän kannattaa hakeutua Storytelling Centreen (43-45 High Street, Royal Mile), jossa melkein aina on jotain meneillään. Niin tälläkin kertaa, kun saavumme paikalle.
”HEI KAIKKI, tänään meillä on täällä kaksi suomalaista, joten pidämmekin esityksen suomeksi” ruotsalaissyntyinen Inger Lise Oelrich naurattaa skottilaista yleisöä, kuultuaan keitä me olemme ja miksi kuvaamme häntä.
Hän jatkaa kuitenkin esitystään englanniksi ja alkaa kertoa kirjansa aiheesta eli tarinankerronnasta rauhan rakentamisen välineenä. Hetkessä tuo ihan tavallisen näköinen nainen muuttuu karismaattiseksi tarinankertojaksi, joka lumoaa yleisönsä.
Käy ilmi, että edessämme seisova nainen on kaikkea muuta kuin tavallinen naapurintäti. Hänen palveluksiaan käytetään valtiontasolla rauhanprosesseissa.
SEURAAVAKSI suuntaamme kadun toiselle puolelle, The World’s End –pubiin. Mondon Skotlanti-opas (2013) kertoo, että täällä järjestetään Guid Crack -iltoja, joissa kuka tahansa voi kertoa hyviä juttuja. Tiedustelemme asiasta portieerilta, joka ei ole moisesta kuullutkaan. Kohta paikalle pyyhältää ravintolapäällikkö, joka kertoo, että illat lopetettiin jo vuosia sitten. Sen sijaan ravintolassa näyttäisi olevan tarjolla hyvännäköisiä ruoka-annoksia. Emme jää maistamaan, vaan lähdemme etsimään Scottish Poetry Librarya.
Pyörimme alueella pitkään kohdetta löytämättä, kunnes hoksaamme, että olemme oikeassa paikassa, väärään aikaan. Runokirjasto on remontissa ja suljettu.
ILLALLA osallistumme Kirjallisuusaiheiseen pubikierrokseen (www.edinburghliterarypubtour.co.uk), joka on edellisenä vuonna saanut TripAdvisorin -laatupalkinnon. Odotukset ovat siis korkealla!
Esitys on pahasti myöhässä, koska vakituinen näyttelijä on sairastunut ja tilalle odotetaan viime hetkellä hälytettyä sijaista.
Kun hengästynyt sijainen saapuu paikalle ja alkaa kertoa tarinaa runoilija Robert Burnsista, eräs yleisön jäsen keskeyttää ja alkaa väitellä faktoista.
Myöhemmin paljastuu, että vänkääjä on osa esitystä: toinen näyttelijä kertoo ”virallista totuutta”, toinen valottaa pimitettyä puolta.
Molemmat näyttelijät puhuvat niin voimakkaalla murteella, ettei heidän puheestaan juurikaan ota tolkkua. Se ei juurikaan haittaa, kun tunnelma on hyvä.
ON AIKA lähteä katsomaan, mitä muuta Skotlanti tarjoaa tarinoiden ystäville! Skotlannissa on helppo liikkua junalla ja bussilla, jos vain on aikaa, mutta tiukan aikataulun vuoksi vuokraamme auton. Suuntana on länsirannikko, jossa säät ovat kuulemma suotuisammat ja maisemat viehättävämmät kuin itäpuolella. Kolmessa päivässä ajamme Skotlannin ylämaiden pohjoisimpaan kärkeen, Thursoon ja sieltä länsirannikkoa pitkin alaspäin.
Suosittelen, että varaat matkaan enemmän aikaa tai otat pienemmän palan kerralla tutustuttavaksi. Kun välimatkat ovat pitkät, käy usein niin, että kun viimein on perillä, kohde on jo mennyt kiinni. Skotlannissa linnat ja kirjastot menevät aikaisin kiinni, usein jo viideltä iltapäivällä.
Onneksi parhaat ja kuvauksellisimmat kohteet ovat ulkotiloissa ja Ylämaiden vehreät maisemat ovat ehdottomasti vaivannäön väärtit.
