Tuominen muistuttaa, että elämämme viime metreillä me emme tule pohtineeksi, että onneksi jaksoimme aina tehdä sen sarjan viimeisen toiston tai olisinpa ollut sosiaalisessa mediassa aktiivisempi.
Hyvän elämän periaatteet yksissä kansissa taskuun mahtuvassa kirjassa. Kuulostaa mahdottomalta, päättömältä ja hullulta.
Saku Tuomisen hyvän elämän opas tekee kuitenkin mahdottomasta mahdollisen. Hän tiivistää tehokkaasti, havainnollistaa harkiten ja lopputuloksena on syntynyt ihastuttava, elämään herättelevä kirja.
Monesta meistä voi tuntua, että päivä on ollut onnistunut, kun työpäivän jälkeen itsensä saa vielä ryhmäliikuntatunnille jumppaamaan ja sen jälkeen vaihtaa muutaman tutun kanssa kuulumiset Facebookissa. Tuominen muistuttaa, että elämämme viime metreillä me emme tule pohtineeksi, että onneksi jaksoimme aina tehdä sen sarjan viimeisen toiston tai olisinpa ollut sosiaalisessa mediassa aktiivisempi.
Perusarjen lisäksi meillä olisi mahdollisuuksia vaikka mihin: ”Voimme oppia puhumaan tanskaa, matkustaa Nepaliin, tavata lempikirjailijamme, viljellä kurkkuja, yrittää vapauttaa mielipidevankeja, siivota kaupungin rannat, ommella verhot, vaeltaa tai kehittää muistiamme opettelemalla kaikki piin desimaalit.”
Kun vuosia tulee lisää, ihmisen haaveet muuttuvat radikaalisti. Lapsena haaveilemme tulevamme prinsessoiksi tai maailman parhaiksi legosuunnittelijoiksi. Silloin omia haaveita ei kyseenalaisteta tai niissä ei himmailla. Aikuisuuden myötä mukaan astuu järkevyys, maltti ja itselle asetetut – usein liian jyrkät realiteetit.
Ajattelin poimia kirjasta omaan elämääni etenkin yhden hyvän elämän opin: Järjestä haaveilulle aikaa.
Treenaan viikoittain useita tunteja kuntosalilla lihaksiani, joten miksi en voisi työstää myös haaveitani ja keksiä niitä lisää. Kun keskellä arkea porskuttaa lähemmäs omia haaveitaan, suupielet kääntyvät väkisinkin hymyyn.
