Tällä palstalla luovan alan ihmiset kertovat, miten he irtautuvat työstä ja ottavat rennosti. Kirjailija Joona Keskitalo pitää kiinni jokailtaisesta puolitoistatuntisestaan.
Aivosumu. Siitä Joona Keskitalo tietää, ettei kaikki ole ihan kunnossa. Mailaa on tullut puristettua liiaksi, ja on aika hellittää.
Helppoa se ei ole: Keskitalon arki on hänen omien sanojensa mukaan ”äärimmäisen aikataulutettua ja suorituspaineista”. Kun on kokoaikatyössä työvaatteita myyvässä yrityksessä, sen ohella tekee fiktiivisiä rikoskirjoja tiiviiseen tahtiin ja vapaa-aika kuluu lapsiperheen arkiaskareissa, rentous on ollut pakko opetella.
”Perusmälliä syntyy pakostakin, mutta jos haluaa jotakin erityisempää, täytyy löytää sellainen flow, jossa aikataulut ja raamit unohtuvat.”
Mutta miten unohtaa aikataulut, kun arjen palapeli perustuu nimenomaan aikataulutukseen?
Hurja tahti
Keskitalon Tottelemattomat-trilogian osat julkaistiin vuoden välein ja niistä viimeisin, Rottien kuninkaat, elokuussa. Helmikuussa on tulossa Takamailla-rikosromaanisarjan aloittava Saari, joka repesi.
Vauhti on kova, mutta sen ei ole tarkoitus kestää ikuisesti. Vaikka Keskitalo sanoo nykyäänkin pitävänsä joka vuosi kuukauden verran kirjoitusvapaata päivätyöstään, pitkän tähtäimen suunnitelmana on pystyä kirjoittamaan nykyistä paineettomammin.
”Näen sen niin, että pelaan ikään kuin kahteen maaliin. Kun nyt teen kovaan tahtiin, voin myöhemmin vähentää päivätyötä.”
Siksi rentoutuminenkin on pantava kalenteriin – varsinkin, kun kirjoitustyöt ulottuvat päivätyön vuoksi iltoihin ja viikonloppuihin. Joka ilta Keskitalolla on puolitoista tuntia omaa aikaa, josta hän ei luovu. Silloin hän katsoo televisiota tai lukee kirjaa niin, että keskittyy vain ja ainoastaan hetkeen ja irrottaa paineesta ja kiireestä.
Aivosumu havahdutti
Ensimmäisen kirjan kirjoittamisen aikoihin Keskitalo havaitsi olevansa ylirasittunut. Tilaa ei ollut helppo tunnistaa, mutta juuri aivosumu havahdutti ajattelemaan, että jotain on vialla.
Hän päätti aloittaa aamut vartin meditaatioharjoituksella. Vaikka tapa on sittemmin jäänyt, se opetti paljon.
”Nyt tunnistan, jos en palaudu kunnolla.”
Rentoutuminen onnistuu parhaiten silloin, kun jokin, vaikkapa luetun kirjan maailma, vie kokonaan mennessään. Silloin aikaa ei ikään kuin ole edes olemassa, eli aikataulut unohtuvat hetkeksi tyystin.
Välillä kirjoitustyössäkin tulee olo, että luovuus on kulutettu loppuun. Silloin Keskitalo ei ikinä jää hakkaamaan päätä seinään pariakymmentä minuuttia pidemmäksi ajaksi.
”Tunnistan nykyään hyvin omat rajani ja tunnetilani. Jos homma ei lähde, en tee sitä, vaan ymmärrän tarvitsevani lepoa.”
Joona Keskitalon vinkki rentoutumiseen: Ole läsnä siinä, mitä teet. Rentoutuminen vaatii rajojen vetämistä eli esimerkiksi sitä, ettei räplää luuria koko ajan.
