Päivi Alasalmen Joenjoen laulu kertoo kolme tarinaa saamelaisten elämästä eri vuosisatoina.
Päivi Alasalmen Joenjoen laulu kertoo kolme tarinaa saamelaisten elämästä eri vuosisatoina. Tarinat ovat realistisia kuvauksista sorretun kansan arjesta karuissa olosuhteissa. Lukijalle on pieni pettymys, etteivät itsessään maukkaat tarinat kietoudu yhteen, vaan jäävät irrallisina roikkumaan ilmaan.
Joenjoen laulussa parasta on sen aihe. Lukija ahmii itseensä tietoa saamelaisista ja heidän historiastaan. Alasalmi on tehnyt tarkkaa tutkimustyötä kirjaa varten, mikä ihastuttaa, mutta jättää välillä itse tarinat varjoonsa.
Kirjan kolmella tarinalla on omat persoonalliset kertojaäänensä. Vaikka vuosisadat vaihtuvat, ihmisten ongelmat ja ympäristön tuomat haasteet eivät suuresti muutu. Kylmät talvet, niukkuus, alkoholiongelmat, väkivalta ja rakkauden kaipuu sävyttävät tarinoita. Samalla kun lukija lumoutuu kauniista maisemista ja kaipaa Lapin hiljaisuuteen, lyövät paikan karuus ja ihmisten julmat kohtalot lujasti kasvoille.
Joenjoen laulu on kaiken kaikkiaan kelpo kirja, jonka lukee nopeasti ja mielellään. Sillä on myös tärkeä paikkansa yhteiskunnassamme: se kertoo palan oman, unohdetun alkuperäiskansamme historiaa tähän päivään saakka.
