Porvoon maakuntakirjaston johtaja Terttu Lehtola tunnetaan suorapuheisena henkilönä. ”Ei kai tullut puhuttua ohi suun?” hän naureskelee haastattelun päätteeksi ja kertoo, että sai oppia kantapään kautta sanojensa kaiun aloittaessaan Porvoon kirjastolaitoksen johtajana.
”Se on se raha, siitä saa tapella”, eläkkeelle jäävä Terttu Lehtola huokaa kerratessaan uraansa kirjaston johtajana.
Hän arvelee, että saattaa olla pahan akan maineessa. Lehtola ei nimittäin anna helpolla periksi. Hän jankuttaa ja jankuttaa, kunnes nuija on budjettilukujen osalta kopahtanut.
”Yritän perustella ja vääntää rautalangasta päättäjille, minkä takia kirjaston määrärahoista ei voi ottaa enempää pois.”
Hienoja hetkiä onkin, kun sitten valtuustossa joku yhtäkkiä ymmärtää kirjaston aseman. ”On käynyt niinkin, että vielä vihoviimeisessä valtuustokäsittelyssä on saatu rahaa.”
Meriltä kirjastoon
Lehtolan kirjastourasta puolet on hurahtanut johtajana. Kirjastoalalle hän siirtyi meriltä, Suomen kauppalaivastosta. ”En osannut päättää, mikä musta tulee isona. Olin humanisti. Sitten päätin lähteä merille. Tein työtä kolme vuotta messityttönä Finnlinesin varustamossa. Suosikkini oli Välimeren-linja”, Terttu Lehtola muistelee.
Messityttö ehti maihinkin, ja näki maailmaa myös satamasta käsin. Merellä ja laivassa oli ihan oma maailmansa. ”Se tunnelma, olla koko ajan matkalla. Kun saapuu satamaan ja kun lähtee satamasta. Ja tunnelma merellä, vaikkapa Atlantilla, jossa oltiin viikkokin. Sellainen ajaton, paikaton, kelluva olotila.”
Lehtola ehti olla Välimerellä monessa laivassa kunnes vihoviimeisestä tarttui kainaloon muuan yliperämies. Seuraavaksi Terttu viettikin kuusi vuotta kotiäitinä Porvoon ulkosaaristossa. ”Sitten lähdin Porvoon maalaiskunnan kirjastoon kirjastovirkailijan tuuraajaksi viideksi viikoksi, ja olen samalla reissulla edelleen. Se nielaisi minut”, kertoo Lehtola, joka hankki sittemmin pätevyyden alalle Åbo Akademissa.
Hankalin juttu
Terttu Lehtola työskenteli Porvoon kaupunginkirjaston aikuisten osaston osastonjohtajana kun häntä pyydettiin hoitamaan sijaisena avautunutta johtajan virkaa. Vuoden kuluttua hänet vakinaistettiin.
”En oikeastaan halunnut johtajaksi. Sitä huomasi olevansa kunnallishallintovirkamies enemmän ja kirjastonhoitaja paljon vähemmän.”
Terttu kuitenkin otti paikan, koska sai omien sanojensa mukaan ainakin mieleisensä pomon. Siis itsensä.
Mutta nyt on edessä jäähyväiset. Lehtola myöntää, että olo on hieman haikea.
”Niin paljon mielenkiintoista on kesken. Kirjastojärjestelmät, e-aineistot… Kuten koko alalla. Kaikki ovat samassa tilanteessa. Ei tiedetä oikein mihin suuntaan lähteä ja millä tavalla.”
Kesken jää myös viimeisellä työviikolla syyskuussa Lehtolan 30 vuotta kestäneen työuran hankalin juttu. ”Tämä iänikuinen murheenkryyni, aineiston hankinnan kilpailuttaminen. Tuntuu vähän turhauttavalta kilpailuttaa, kun näköjään joka ainoa päätös menee markkinaoikeuteen. Voisi yhtä hyvin jäädä odottamaan, että markkinaoikeus tekisi niitä päätöksiä, että sen antamilla ohjeilla pystymme tekemään sellaisen kilpailutuksen, joka ei mene markkinaoikeuteen”, Lehtola puuskahtaa.
Täytyy olla päteviä johtajia
Siinä mielessä Terttu Lehtola voi jäädä rauhassa eläkkeelle, että Porvooseen on tulossa kirjastoasioita ymmärtävä kulttuuritoimen esimies. Uusi kulttuuri- ja vapaa-aikatoimen johtaja, joka on kaupungin organisaatiouudistuksen myötä kirjastopalveluiden päällikön esimies, on onneksi kirjastokoulutuksen saanut, Hangossa kirjasto- ja kansalaiskeskuksen johtajana toiminut Merja Kukkonen. Hänen toimipaikkansa ei kuitenkaan ole kirjastossa. Kirjastopalveluiden päällikön paikka on haettavana.
”On se helpotus, että paikkaan tuli kirjastoasioita ymmärtävä henkilö”, Lehtola huoahtaa.
”On äärimmäisen vaikea toimia, jos ylemmät virkamiehet eivät ymmärrä kirjaston arvoa. Se on yhtä takkuamista. Nyt tuntuu olevan pelottavan monta pientä kuntaa, joissa yritetään jättää kirjastonjohtajan vakanssi täyttämättä.”
Lehtola on ehdoton siinä, että johtajalla täytyy olla kirjastoalan koulutus. ”Miten voi johtaa jotain, mistä ei mitään tiedä? Ja miten saada kuntapäättäjät ymmärtämään kirjaston arvo, jos ei kirjaston esimies sitä ymmärrä? Kirjastonjohtajan on tunnettava koko toimiala ja ymmärrettävä kirjaston merkitys sen historiaa myöten.”
Kuntatietämystä tarvitaan
Kunnallishallinto onkin keskeinen alue, joka johtajan olisi hallittava. Jo kirjastokoulutuksessa olisi Lehtolan mielestä oltava mojova annos kuntatietämystä. ”Pitää tietää enemmän kunnallishallinnosta. Siellä on kaikenlaisia sudenkuoppia, jotka jokainen ensimmäistä kertaa kirjastoa johtava kohtaa ja mahdollisesti niihin putoaakin”, hän toteaa. Kirjastonjohtajan työ on kunnallishallinnollista työtä, taistelua rahasta ja vääntöä, vääntöä ja vääntöä.
Kirjastojen asema kunnissa on nyt hieman uhanalainen. Puhutaan kirjastoverkon supistuksista ja henkilökunnan vähennyksistä, myös kirjaston tehtävästä ja kirjan asemasta keskustellaan. Terttu Lehtola uskoo kirjastoon.
”Kuvitellaan, että kirjojen aika on ohi. Kaikki on verkossa. Sen suurempaa möhlyä voi tuskin ajatella. Eihän tarvita kuin yksi hemmetin syysmyrsky, sähköt poikki, niin se on siinä. On paljon aineistoa, joka ei ole eikä koskaan tule menemäänkään verkkoon. Ei kaikesta nyt olemassa olevasta kirjallisuudesta tulla viemään kuin pieni osa verkkoon.”
Kokoelmat tärkeimpiä
”Kirjasto on myös kohtaamispaikka. Se on hyvä juttu, eikä tietenkään mikään uusi asia. Nyt kuitenkin tätä puolta korostetaan vähän liikaa. Kyllä kokoelman tarjoaminen on kirjaston tehtävä, sitä eivät muut tee. Valtaosa kirjaston käyttäjistä tulee kirjastoon edelleen kokoelman vuoksi. Tuhotaanko kokoelmia nyt itsetarkoituksellisesti? Tuntuu, että välillä lyödään yli aika pahasti”, Terttu Lehtola pohtii kehitystä.
Porvoon maakuntakirjasto otti hoitaakseen koko Uudenmaan maakuntakirjastoasiat, kun Espoo luopui maakuntakirjastotehtävästään. Alue on laaja, ja siihen kuuluu monenlaisia kirjastoja. Perinteinen maakuntakirjaston malli ei istu Porvooseen, uutta mallia etsitään vielä.
Lehtolan mielestä maakuntakirjastoja tarvitaan erityisesti kouluttajana ja etenkin pienten kirjastojen tukena. Myös yhteistyö ja kollegoiden kohtaaminen kasvotusten on tärkeää.
Vaikka eläkkeelle jäävän mieli on hieman haikea, jättää Terttu Lehtola työt omasta halustaan täynnä suunnitelmia. On puutarhanhoito, kivien hiomista ja upottamista hopeaan, uusien mattojen kutomista, puuesineiden sorvaamista ja tietysti lukemista. Maisemissa on myös vielä meri. Terttu Lehtola nimittäin asuu puolet vuodesta Porvoossa ja toisen puolen mummonmökissä Kråkössä, saaressa Porvoon edustalla.
Mikä on hänen testamenttinsa kirjastoalalle?
”Enemmän yhteistyötä, ei vain verkossa vaan ihmisten välillä!”
