Kansainväliset kollegat antoivat yhden neuvon: olkaa rohkeita.
Parhaiten kuluneesta kirjastovuodesta jäi mieleen se, kun amerikkalainen Michael Dowling sanoi minulle kirjastoalan konferenssissa, että hän on ollut alalla 30 vuotta, eikä tilanne ole koskaan ollut yhtä paha.
Dowling puhui kirjastoihin kohdistuvasta sensuurista, josta on tullut Yhdysvalloissa osa normaalia politiikan tekoa. Joka vuosi maassa tehdään uusi ennätys siinä, miten paljon kirjastojen kirjoja vaaditaan poistettavaksi.
Se, että Yhdysvalloissa yritetään epätoivoisesti siivota kirjastoja jonkun mielestä vääränlaisesta materiaalista, kertoo siitä, että kirjastojen, kirjallisuuden ja sanojen merkitys ymmärretään.
Kirjailija Alan Moore puhui BBC:llä kirjoittamisen voimasta. Kirjoittaminen on hänelle kuin taikuutta. Sen avulla voidaan muokata suurten ihmisjoukkojen maailmankuvia. Mikä voisi olla voimakkaampaa?
Siksi ei ole yllättävää, että tänä vuonna olemme saaneet lukea sota-alueilta uutisia siitä, miten sekä Ukrainassa että Gazassa on tuhottu kirjastoja ja museoita. Hyökkääjät haluavat poistaa menneisyyden ja alueella asuneiden ihmisten identiteetin. Se onnistuu vain tuhoamalla kirjoitettu sana.
Tänä vuonna suomalaisia kirjastoammattilaisia on maalitettu ennennäkemättömällä tavalla etenkin pääkaupunkiseudulla. Ensi vuonna uudet ihmiset pääsevät johtotehtäviin Helsingin kirjastoissa, kun edelliset eläköityvät. Heille on tiedossa poikkeuksellisen haastavat ajat. On vaarana, että maalittaminen ja kirjaston käyttäminen kahtiajaon pelinappulana jatkuu. Historiantutkija Oula Silvennoinen puhui syksyllä Helsingin Sanomissa siitä, että kaikki amerikkalaiset ilmiöt kulkeutuvat viiveellä myös Suomeen. Siksi olin utelias kuulemaan, onko pohjoisamerikkalaisilla kirjastokollegoilla Michael Dowlingilla ja kirjastojärjestö Iflan uudeksi presidentiksi valitulla Leslie Weirillä antaa meille tulevaisuuden varalle neuvoja. Niitä oli yksi: olkaa rohkeita.
Onneksi rohkea ei tarvitse olla yksin. Kirjastoseuran jäsenyys ja sitä kautta Kirjastolehden tilaaminen on hyvä tapa kuulua yhteisöön, jossa kollegat voivat jakaa toisilleen vinkkejä ja rohkaisua. Lisäksi tärkeää on kuuluminen ammattiliittoon, sillä ne valvovat myös sitä, että kirjastotyöstä saadaan työn vaativuutta vastaava palkka. Uudessa Kirjastolehdessä kysyimme tutkija Tapio Bergholmilta, miten hän suhtautuu siihen, että kirjastoalan ammattilaisten edunvalvonnasta kilpailee peräti kolme eri ammattijärjestöä.
