Pirkko Arstila taitaa kokkaamisen ja kirjoittamisen.
Toimittaja ja kirjailija Pirkko Arstila on valinnut tapaamispaikaksemme Helsingin Senaatintorin äärellä sijaitsevan teehuone Chai Wangin. Kun istahdamme pöytään, hän hengähtää tarjoilijalle: ”Minähän suorastaan asun täällä.”
Eikä ihme. Pian nautimme suussasulavista poro- ja kantarelliskonsseista kurpitsahillon kera. Teeksi olemme valinneet valkoista Bai Mu dam Premiumia ja mustaa Darjeeling First Flushia.
”Jos teet keskittymistä vaativaa työtä, kannattaa juoda valkoista teetä. Se virkistää aivoja”, kertoo Teen ystävät ry:n puheenjohtaja Arstila.
Hyvä tee hautuu muutamassa minuutissa. Niin valmistuivat myös Pirkko Arstilan herkut Huomenta Suomen keittiössä vuosina 1984–2001. Hän oli nimittäin ihastunut aasialaiseen keittiöön ja laittoi ruuat usein wokkipannulla.
”Wokki sopi erinomaisesti studioon, koska minulla oli yleensä vain kuusi minuuttia aikaa valmistaa ruoka. Etenkin sähköwokki on taivaallinen laite. Sen kun voi kytkeä pistorasiaan missä tahansa.”
Taksijonossa kiitellään
Arstila näki wokkipannun ensi kertaa asuessaan miehensä professori Antti Arstilan kanssa 1970-luvulla Yhdysvalloissa. Wokkipannu matkasi tietysti perheen muuttokuorman mukana Suomeen. Vuonna 1986 ilmestyi Pirkko Arstilan keittokirja, jossa esiteltiin Wok A:sta Ö:hön.
”Miehet innostuivat wokkaamaan, sillä he kokeilevat monesti naisia herkemmin uusia asioita ja uskaltavat ottaa riskejä. Perheenäidit seurasivat perässä, mutta suomalaiseen ydinjatkeeseen ei kuitenkaan uponnut ajatus siitä, että ruoka voi valmistua nopeasti. Moni haudutti ja poltti ainekset pannulla pilalle, Arstila muistelee.
Muita kirjan klassikkoja on ”Kalapuikon kuurupiilo”.
”Rasvainen ja herkullisen helppo ruokalaji, jossa kalapuikot isketään uunivuokaan ja päälle vuolukermaa, hollantilaiskastiketta ja juustoraastetta. Vieläkin joku saattaa kiitellä Kalapuikon kuurupiilosta taksijonossa.”
Madame, mitä on margariini?
Mumbailaisen keittokoulun ensimmäisenä eurooppalaisena oppilaana Arstila tutustui kuminaan.
”Siellä opin, mikä on suomalaisen kuminan (Carum Carvi) ja jeeran eli juustokuminan (Cuminum Cyminum) ero. Ne näyttävät aivan samanlaisilta, mutta jos valmistat Amerikan, Aasian, Afrikan tai Välimeren keittiön ruokia, täytyy käyttää ehdottomasti jälkimmäistä.”
Arstila antaa kuminasta usein palautetta lehtien ruokapalstoille.
”Saan hepulin aina, kun resepteissä ei tarkenneta kumpaa kuminaa tarkoitetaan. Esimerkiksi intialainen ruoka menee täysin pilalle jos siihen laittaa suomalaista kuminaa”, hän puuskahtaa.
Pariisin Ritz-hotellin Escoffier –keittokoulusta jäi mieleen hauskoja muistoja.
”Kurssi oli täynnä japanilaistyttöjä. Minä ja eräs italialaisen parlamentaarikon vaimo olimme ainoat hieman vanhemmat oppilaat. Kuvittelimme osaavamme jo jotakin, mutta kurssin chefin mielestä emme pitäneet edes kauhaa oikein kädessä.”
Kakkua valmistettaessa oli ensimmäinen päätös valitaanko posliini-, teräs- vai messinkikulho. Oikea vispilä piti myös valita, sillä taikina vatkattiin tietysti käsin.
”Keittiö oli täynnä voikulhoja, joista chef otti paljaalla kädellä kourallisen voita ja lätkäisi pannulle. Japanilaistytöt kiljuivat aina ”oh butter”, sillä he inhosivat voita. Kun kysyin, ettekö käytä Ranskassa margariinia, herra katsoi minua kuin ufoa ja kysyi: ”Madame, mitä on margariini”?”
Kun keittokoulun sommelier kuuli Arstilan olevan Suomesta, hän kysyi kasvaako Suomessa viini.
Kieltävän vastauksen jälkeen mies ihmetteli, onko Arstila edes maistanut viiniä. ”Pidin hänelle pitkän esitelmän Alkon viinivalikoimasta. Kun sommelier kysyi minulta seuraavana aamuna voiko Suomen kuningas hyvin, tiesin, että minut oli kelpuutettu.”
Naiset ja kovat uutiset
Arstila kirjoitti teininä runoja ja haaveili kirjailijan ammatista. Toimittajan työhön hän lämpeni seuratessaan isänsä työtä.
”Isäni oli toimittaja ja kääntäjä. Hänen mielestään toimittajaksi oppi vain käytännön kautta.
Päädyin sitten opiskelemaan Turun yliopiston humanistiseen tiedekuntaan. ”
Arstilan ensimmäinen vakituinen työpaikka oli Suomen Kuvalehdessä. Sitten hänestä tuli tiedottaja ja Suomen Yhdyspankin tiedotussihteeri.
”Vuonna 1981 sain yllättävän puhelinsoiton: MTV3:n kymmenen uutisten päätoimittaja kertoi, että he etsivät kissojen ja koirien kanssa naisankkuria. Hän kysyi olisinko kiinnostunut uutisankkurin työstä. Vastasin ensin ei. Mutta sitten ajattelin, että tämä juna tulee vain kerran elämässä kohdalle.”
Näin Arstilasta tuli Suomen ensimmäinen naispuolinen uutisankkuri.
”Siihen aikaan se oli kova juttu, sillä naiset eivät lukeneet uutisia edes STT:llä. Harjoitusvaiheessa toimituksen miehiä nauratti: että tuohan se jännitettä lähetykseen, kun nainen lukee kovia uutisia!”
Grönlannista Lappiin
Arstila muistelee Kymmenen uutisten kuuluisan loppukevennyksen syntyneen Rovaniemen markkinoista.
”Toimittaja teki erittäin hauskan jutun, joka ei kuitenkaan sopinut varsinaiseen uutislähetykseen. Päätimme ajaa sen vasta säätiedotuksen jälkeen. Katsojat pitivät siitä suuresti. Sittemmin kevennys herätti joskus suurempaa keskustelua kuin itse uutiset”, Arstila muistelee.
Kerran hän joutui iltapäivälehtien lööppeihin kerrottuaan kevennyksessä, että skotlantilaisen linnan ravintolassa tarjoillaan narsissisalaattia.
”Pirkko Arstila suosittelee katsojille myrkyllistä salaattia!” Toimittajat olivat nimittäin haastatelleet kasvitieteen professoreita, jotka kertoivat, että joidenkin narsissilajien juuriosat ovat myrkyllisiä.
Pirkko Arstilalla on yleensä yksi intohimo kerrallaan ja siitä intohimosta syntyy usein kirja. Yhdessä vaiheessa hän reissasi Lapissa ja tuloksena oli romaani Susinainen (Minerva 2007). Nyt hän on hurahtanut teehen, ja siitä syntyi Teen Ystävän kirja (Sammakko 2011).
Lopuksi on pakko kysyä Arstilan paras wokkiresepti.
”Sekoita lusikallinen currytahnaa, inkivääritahnaa ja valkosipulimurskaa. Kuumenna öljy pannussa tai wokissa. Lisää mausteseos, ja paista siinä mitä haluat: lihaa, kanaa, kalaa, vihanneksia tai kaikkea sekaisin. Mausta lopuksi soijakastikkeella.”
Hyvän ruuan valmistus ei vaadi isoja satsauksia.
”Jos on köyhä kukkaro, kannattaa panostaa kolmannen maailman ruokiin. Currytahnalla ja muilla eksoottisilla mausteilla saa nopeasti maittavaa syötävää vaikkapa pelkästä riisistä ja perunoista.”
Pirkko Arstilan kirjavinkit:
- Hilary Mantel: Susipalatsi (Teos 2011) ja Syytettyjen sali (Teos 2012). Kirjoissa kuvataan Henrik VII:n hovin elämää hänen neuvonantajansa, pääministeri Thomas Cromwellin silmin. Hän ajattelee modernisti, kun muut hovissa ovat jämähtäneet jumaluusopin ja taikauskon pauloihin.
- Junichiro Tanizaki: Makiokan sisarukset. Tammi 1991. Kun Japani valmistautuu maailmansotaan, sisarukset miettivät, kuinka asetella kukat kauniisti maljakoihin. Tässä kirjassa on yksi maailman parhaista sushin syönnin kuvauksista. Paksu kuin mikä, mutta rakastan 800-sivuisia opuksia – jos ne ovat hyviä. Lukuelämys kestää pidempään!
- John Vaillant: Tiikeri: tositarina kostosta, elämästä ja kuolemasta. Wsoy 2011. Amurin tiikereiden elinolosuhteita kuvaavassa kirjassa venäläiset oligarkit istuvat itämaisilla matoilla sisutetuissa autoissaan, juovat samppanjaa ja metsästävät rauhoitettuja tiikereitä taigalla. Tätä kirjaa lukiessani meinasin räjähtää, koska kukaan ystävistäni ei ollut kiinnostunut siitä, ja minun pitäisi saada aina jakaa lukukokemukseni jonkun kanssa.
Pirkko Arstila lyhyesti
- Toimittaja, kirjailija ja kolumnisti
- Kymmenen uutisten ankkuri, Huomenta Suomen juontaja ja TV-kokki vuosina 1981-2002
- Kirjoittanut 10 kirjaa.
- Kirjoittaa ja kolumnoi säännöllisesti: ET-lehti, Satakunnan Kansa, Hymy ja Uuden Kaupungin sanomat.
