Pomenia-satumaailman luonut Petronella Grahn palkitsee itsensä tekemällä jotakin, mitä kukaan ei ole pyytänyt.
Petronella Grahnia kiinnostaa aina se tehtävä, jota ei ole pakko tehdä juuri nyt.
”Tunnen itseni ja tiedän, että minulla on kimurantti luonne. Luova ihminen luo uutta, ja siksi mielenkiinto on aina uusissa jutuissa, eikä niissä, mitä pitää tehdä just silloin. Nehän on ajatuksissa jo tehty”, hän kuvailee.
Grahn ei kuitenkaan tapaa jäädä odottelemaan innostuksen tulemista. Hän huomauttaa, että kun omasta lahjasta tulee työ ja ammatti, yhtälöön tulee väkisinkin myös itsensä pakottamista.
Satutaiteilija, kuvittaja ja tarinankertoja Grahn on luonut Pomenia-nimellä tunnetun satumaailman, johon kuuluu muun muassa satukirja ja varhaiskasvatustuotteita. Tulossa on muun muassa Pomenia-satukirjojen sarja, niihin luodut varhaiskasvatustuotteet ja muita brändituotteita.
Yli 20 vuoden ajan kehitellyssä satumaailmassa on riittänyt tekemistä. Kun Grahnilla on vielä kuusi lasta ja koira, kalenterissa ei varsinaisesti ole ollut tyhjiä aukkoja. Pikku pakottaminen on tullut tutuksi, koska flow-tilan houkuttelemiselle ei yksinkertaisesti ole aikaa.
”Jos odottaisin flow’ta, odottaisin sitä vielä kymmenen vuoden päästäkin.”
Palkkioksi kettu
Grahnille paras tapa saada järjestystä kaaokseen on pitää kiinni jonkinlaisesta säännöllisyydestä ja rutiineista. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että pitäisi noudattaa jonkun muun tekemiä sääntöjä.
Perheen kotona on tietty rytmi, jolla iso porukka saa arjen sujumaan.
”Sillä tavalla pysyy pakka kasassa.”
Välillä on myös itsensä palkitsemisen vuoro. Grahnille se tarkoittaa sitä, että hän tekee jotakin, mitä kukaan ei ole pyytänyt tai tilannut ja mitä ei tarvitse ahtaa mihinkään muottiin. Viimeksi se oli uusi hahmo, pikku kettu, joka seikkailee nyt mukana Pomeniassa.
Kalenterissa on myös pro bono -työnä tehtävä seinämaalaus kirjastoon, joka tuntuu palauttavalta puuhalta. Vaikka piirtäminen on Grahnin työtä, seinälle maalaaminen on aivan eri asia kuin digitaalinen tekeminen.
”Seinämaalaus on täysin fyysinen työ. On ihanaa tuntea itsensä uupuneeksi ja nähdä satukirjan maailma seinällä.”
Riittävä taso
Yksi stressitekijä luovassa työssä on se, ettei omia töitä voi mitenkään ulkoistaa. Kaikki on kiinni siitä, missä tahdissa itse pystyy töitä tekemään.
Grahn voisi viettää vaikka kokonaisen vuoden yhden piirroksen parissa. Siksi hän kipuilee koko ajan riittävän tason kanssa.
Hyvä tapa opetella irti päästämisen taito oli tehdä töitä kaupallisella puolella lastenvaatebrändissä. Kun aika on rahaa, ylenmääräinen viimeistely ei ole edes mahdollista.
Kun oman työn näkee julki myöhemmin, virheiden tai parannettavien kohtien näkeminen harmittaa. Niinä hetkinä Grahn neuvoo hyväksymään oman keskeneräisyytensä.
”Elämä on oppimista ja kesken olemista.”
Petronella Grahnin vinkki: Jos luovuus menee tukkoon, kokeile jotakin muuta. Älä jää jumiin pyörimään vaan pysy liikkeessä, niin tilanne alkaa purkautua.
