Kirjastot ovat yhä enemmän paikka äänelle ja toiminnalle, mutta muusikko ja kirjailija Timo Kalevi Forss kaipaa hiljaisuutta, koska sen avulla pääsee flow-tilaan.
Tietokirjailija ja muusikko Timo Kalevi Forss ohjeistaa valokuvaajaa perinteikkäässä Rikhardinkadun kirjastossa Helsingissä.
”Kirjat ja hyllyt olisi hyvä saada kuvaan. Nehän ovat se, mistä kirjastossa on kyse.”
Yli viisikymppiselle pitkäaikaiselle kulttuurityöläiselle kirjastot olivat musiikillisen ja kirjallisen yleissivistyksen rakennuspaikka.
Forss ei kaipaa kirjastoon konsertteja, vaan mieluummin hiljaisuutta, jotta ihminen voi rauhassa keskittyä olennaiseen – eli lukemiseen. Rauhallinen keskittyminen mahdollistaa flow-tilan.
”Laittaisin bändin mieluummin keikalle kirjaston eteen tai sitten katolle Beatles-tyyliin”, Forss sanoo.
Forss myöntää, että uudelle muusikkojen sukupolvelle kirjaston levyt eivät välttämättä ole yhtä tärkeitä kuin hänen ikäpolvelleen. Syynä siihen on tietysti internet. Silti kirjastolla voi olla yhä tärkeä rooli muusikoille. Esimerkiksi Helsingin keskustakirjaston Oodin studiot voivat olla uusille artisteille tärkeitä paikkoja uran käynnistämisessä.
Tärkeimpänä uudistuksena hän pitää sitä, että kirjastojen lainauskorvauksia alettaisiin maksaa myös digitaalisista aineistoista. Taiteilijat ansaitsevat hänen mielestään korvaukset niin e-kirjoista kuin äänikirjoistakin. Juttua kirjoittaessa nämä uudistukset ovat tyssäämässä siihen, että ne eivät ole mukana uudessa tekijänoikeuslaissa, jota valmistellaan parhaillaan.
Naisten vuoro
Forss on tietokirjailijana perehtynyt esimerkiksi Reino Helismaan ja Gösta Sundqvistin elämään, joista jälkimmäisen yhtyeestä leevi and the leavingsistä hän on julkaissut vastikään kolmannentoista tietokirjansa. Nämä viihteen ja musiikin jättiläiset sanoittivat suomalaisten tuntoja aina sota-ajasta vuosituhannen vaihteeseen. Onko tällaiselle kansan tuntojen sanoittajalle enää nykypäivänä tarvetta, kun yhtenäiskulttuurin sanotaan olevan mennyttä?
Forss kumoaa väitteen yhtenäiskulttuurin hiipumisesta. Hän on sitä mieltä, että koronapandemia, ilmastokriisi ja Ukrainan sota ovat sellaisia ilmiöitä, joita me kaikki koemme yhdessä juuri nyt halusimme tai emme.
Musiikin osalta uutta on se, että hänen mielestään nyt on tullut naisten vuoro pukea sanoiksi suomalaista mielenmaisemaa.
”Kun Maustetytöt laulavat, että mummo haluaa kuolla, mut niin haluan minäkin, siinä on jotain uutta, poikkeuksellisen mustaa mutta oivaltavaa huumoria”, Forss sanoo.
Lisäksi uusista artisteista Forss nostaa Vesalan.
”Uuden sukupolven naiset eivät välitä siitä, mitä setämiehet sanovat, vaan tekevät asiat itse omalla tavallaan.”
Kirjastoa tarvitaan
Forss käyttää ammattia harjoittaessaan paljon kirjaston palveluita.
Opiskeluaikana hän lainasi kirjastosta paljon musiikkia, mutta nykyään lainaaminen painottuu lukemiseen.
Hänelle kirjastot ovat tärkeä osa demokratiaa.
”Kirjastot ovat keitaita markkinoiden ohjaamassa todellisuudessamme. Toimiva kirjastolaitos on sivistysvaltion merkki,” hän sanoo.
Tie kirjastonkäyttäjäksi avautui jo varhain lapsuudessa.
Forss kävi Helsingin Vuosaaressa Ulappasaarentien kirjastossa. Hän muistaa edelleen lastenosaston seinälle maalatut satuhahmot, jotka kutkuttivat mielikuvitusta ja avasivat portin satujen maailmaan.
”Viisivuotiaana minuun teki suuren vaikutuksen Tove Janssonin huikea satukirja Kuinkas sitten kävikään?. Olen lukenut sitä myöhemmin jälkikasvulleni,” hän sanoo.
Forssin laajasta kulttuurin tuntemuksesta kertoo esimerkiksi se, että vuonna 2019 hän sai yhdessä Aiju Salmisen kanssa Lastenkirjainstituutin Punni-kirjallisuuspalkinnon lasten tietokirjasta Mitä on punk?
Historiallisia henkilöitä
Tietokirjailijan mielenkiinnon kohteet Reino Helismaa ja Gösta Sundqvist ovat suomalaisille lähes myyttisiä hahmoja. Forss myöntää, että tämä myyttisyys vetosi häneen. Molemmissa oli jotain tuttua ja tunnistettavaa, sillä Forss oli tutustunut heidän tuotantoonsa jo lapsuudessaan ja nuoruudessaan.
”Kuuntelin lapsena tietysti Päivänsädettä ja Menninkäistä ja muistan myös, kuinka kuulin ensimmäistä kertaa Leevi and the Leavingsin biisin Mitä kuuluu, Marja-Leena?. Mietin 10-vuotiaana, että pitää tulla tosi paha olo, jos juo korillisen kaljaa.”
Molemmat sanoittajamestarit olivat parhaimmillaan loistavia tarinankertojia. Forss kokee, että on mielekästä tutustua heidän kertomiinsa tarinoihin musiikin kautta.
”Sen lisäksi he olivat suvereeneja ja innovatiivisia suomen kielen käyttäjiä.”
Helismaa ja Sundqvist eivät edustaneet suomalaisen korkeakulttuurin kaanonia, vaan tietynlaista vastakulttuuria ja kapinaa, joka on aina viehättänyt Forssia.
Helismaahan yhdistettiin rillumarei-kulttuuri. Sundqvist taas sanoi tekevänsä kioskikirjallisuutta.
”Koen, että molemmat ovat yhtä kovia jätkiä kuin joku Gallen-Kallela tai Sibelius. Helismaa ja Sundqvist muistetaan vielä kahdensadan vuoden päästä,” Forss sanoo.
Kulttuurin merkitys?
Korona-aikana kulttuurin arvostus on ollut koetuksella. Forssin mielestä taiteilijat voivat kuitenkin auttaa ihmisiä selviämään pandemiasta.
”Se, että Eino Grön kävi ensimmäisenä koronakesänä vanhainkotien pihoilla laulamassa ottamatta siitä penniäkään, on mielestäni kulttuuria parhaimmillaan. On hyvä muistaa, että kulttuuri elää muuallakin kuin Antti Tuiskun loppuunmyydyissä stadionkonserteissa”, hän sanoo.
Forss muistuttaa, että kulttuuria työkseen tekeville korona oli kova paikka, mutta tekeminen ei välttämättä radikaalisti muuttunut.
”Kirjailijan työ on himassa istumista ja kököttämistä tietokoneen ääressä. Samaa, kovia perslihaksia vaativaa homma olen tehnyt ennen koronaa, sen aikana ja tulen tekemään jatkossakin. Se on harmittanut, etten päässyt soittamaan tai katsomaan keikkoja.”
Kulttuuria monesta suunnasta katsovalle ihmiselle poikkeuksellinen aika voi tarkoittaa myös uutta alkua. Koronan, ilmastokriisin ja Ukrainan sodan värittämässä maailmassa taide saattaa lähteä aivan uusiin suuntiin.
”Toisaalta uusi taide saattaa lähteä liikkeelle siitäkin, että ei tapahdu mitään.”
”kiehtovaa taiteessa onkin usein se, että se on niin arvaamatonta.”
Timo Kalevi Forss
Kirjoittanut muun muassa:
- Gösta Sundqvist – Leevi and the Leavingsin dynamo
- Tähdet meren yllä – suomalaisen tangon tarina
- Helismaa – sanoittajamestarin värikäs ja traaginen elämä
- Viimeisin kirja: Leevi and the Leavings – Hittitehtaan tarina
- Työskennellyt muun muassa toimittajana Voima-lehdessä
Asuu: Helsingissä
Harrastus: käveleminen
