#kirjastopuolue-kampanjan näkyvyys jäi vaatimattomaksi. Miksi tätä palvelua on niin vaikea mainostaa?
TURUN pääkirjaston ovet aukeavat arkisin kello yhdeksän. Jo viittätoista minuuttia aiemmin ulko-ovien luona on yleensä usean kymmenen ihmisen joukko odottamassa sisäänpääsyä.
Aamun lehdet häviävät hyllyistä ja vaikka Turun Sanomia on useita kappaleita, asiakkaiden kesken lukuvuoroista keskustellaan välillä tiukkasanaisesti. Lukupaikat täyttyvät opiskelijoista.
SAAGAAN saapuupäiväkotiryhmiä satutunnille ja alakoululaisia kulttuuripolulle. Tuossa vaikuttaa olevan hoitovapaalla olevia vanhempia, kullakin yksi tai kaksi lasta mukanaan. Aamupäivän puolella opastetuilla kierroksilla näkyy uussuomalaisia joita valmennetaan kirjaston käyttäjiksi, tarvittaessa selkosuomella.
ÄÄNIMAISEMA muuttuu ja volyymi nousee kun seiskat vaeltavat QR-koodisuunnistuksessa tai ysit tietopolulla. Kahdeksantoista lukiolaista tulee yhtä aikaa taideosaston tiskiin kysymään klassikkoa, joka saisi mielellään olla aika ohut eikä haittaisi jos löytyisi leffanakin. Omatoimiset seniorit tarkistavat mitä uutuustorni tai lukusalonki tarjoaa.
ILMAN opettajiakin nuoret tulevat. Yläaste- ja lukioikäiset hengaavat Stoorissa alkuiltapäivästä lähtien. Oikeenlaista kemiaa on ilmassa välillä tuhdisti. Kemiaa on ilmassa myös auditiivisesti, kun taideosaston aulassa istuvan ulkoilman karaisema herrasmies tiedustelee puhelimessa toiselta osapuolelta treffimahdollisuuksista. Isojen lapsiperheiden määrä kirjastossa kasvaa alkuillasta.
STUDIOSSA on päivittäin tapahtumia. Kaikki halukkaat eivät aina mahdu sisään ja vahtimestarit joutuvat silloin tuomaan aulaan ylimääräisiä tuoleja ja äänentoistolaitteet, jotta useammat pääsisivät ohjelmista osallisiksi. Erikansojen ja kieliryhmien kulttuureja esittelevissä tapahtumissa on käynyt selväksi, että kirjasto on paikka yhteisyyden kokemiseen kaupungin eri etnisille ryhmille. Missä muuallakaan?
TUNNISTAN monta asiakasta, jotka viettävät päivänsä kirjastossa. Heitä on kymmeniä. Vartijakaan ei tässä talossa ole toimeton, Kauppatorin ja houkuttelevan jokirannan välissä kun ollaan. Se kirjaston suosituin palvelu siivotaan monta kertaa päivässä.
OLEN iloinen nähdessäni joka päivä, että kirjastossa on katto korkealla ja seinät leveällä. Turun eri kirjastoissa käytiin viime vuonna 1,9 miljoonaa kertaa.
EDUSKUNTAVAALIT ovat takana ja vaalikamppailun aikana Kirjastoseura ja ammattiliitot pyrkivät nostamaan kirjastoasiaa keskusteluun. #kirjastopuolue-kampanjan näkyvyys jäi vaatimattomaksi. Miksi tätä palvelua on niin vaikea mainostaa? Olemmeko kainoja itsemme kehumisessa koska olemme osa kuntaorganisaatiota?
Ps. Kirjastolakia ollaan uudistamassa. Nykyinen laki on toiminut hyvin. Se ei estä tai erityisesti suosi kaikenkirjavia kirjastonkäyttötapoja ja jättää sekin katon korkealle ja seinät leveälle.
Miten varmistaisimme, että tulevaisuudessa kaikki erilaiset kirjastoa eri tarkoituksiin tarvitsevat käyttäjät tuntisivat olonsa tervetulleiksi?
Kirjoittaja on kirjastonhoitaja Turun kaupunginkirjastossa ja Kirjastoseuran hallituksen jäsen
