Vuoden pakolaisnainen Lama Kourdi ihastui kirjastoon heti ensikäynnillä. Hänen mielestään arabiankieliset lastenkirjat auttavat kotoutumisessa.
Vuoden pakolaisnainen -titteli on Suomen Pakolaisapu ry:n vuosittain myöntämä kunnianosoitus. Sen saa Suomessa asuva pakolaisnainen, joka haluaa jakaa kokemuksiaan kotoutumisesta ja osallistua aktiivisesti kotoutumista koskevaan keskusteluun. Viime vuonna tittelin sai Syyrian Damaskoksesta kotoisin oleva, Tampereella asuva Lama Kourdi. Hän haluaa puhua etenkin maahanmuuttaneiden naisten asemasta yhteiskunnassa ja tukea naisten kotoutumista.
Kerran Kourdi piti suomen kurssia silloisen asuintalonsa kerhohuoneessa. Idea lähti siitä, kun muut naiset sanoivat Kourdille tämän olevan onnekas, koska hän osasi suomea. Naiset eivät itse olleet päässeet opiskelemaan kieltä kouluun.
”Mitä jos opetan sinulle suomen kieltä”, Kourdi ehdotti yhdelle naisista.
Hän aloitti opetuksen, ja kohta paikalla oli ryhmä naisia. Moni heistä opiskeli suomea koulussakin, mutta koki osallistumisen Kourdin pitämään ryhmään hyödyllisenä lisänä.
”Joskus on hyvä, että kielikurssilla on oman kielinen avustaja tai ohjaaja”, Kourdi sanoo.
Hän lisää, että yleensäkään samat kurssit ja vinkit kielen opiskeluun eivät toimi kaikille. Itse hän oppi paljon äitiyslomalla, kun jutteli ihmisille kaupoissa ja linja-autoissa. Olkaa rohkeita, kokeilkaa puhua, hän kehottaa muitakin.
Kun sota alkoi
Hervannan kirjastossa Vuoden pakolaisnaisen vierailu on kansainvälisen YK:n päivän perinne. Setlementti Tampere ry:n kansainvälisen naisten kohtaamispaikan, Naistarin, yksikönjohtaja Suvi Nieminen haastattelee Kourdia. Aiheena on maahanmuuttaneiden naisten yhteiskuntaan osallistuminen ja Kourdin ideat sen edistämiseksi.
”Olen ollut aktiivinen, kokemusasiantuntija tai ohjaaja, todella monessa hankkeessa. Minulla on paljon ideoita”, Kourdi sanoo.
Syyriassa hän opiskeli filosofian kandidaatiksi ja työskenteli kaksi vuotta matematiikan opettajana. Kun sota kotimaassa alkoi, Lama oli 19-vuotias. Hän pakeni Syyriasta yhdessä aviomiehen ja pojan kanssa. Perhe tuli Suomeen turvapaikanhakijoina vuonna 2015. Nykyisin Kourdi on Suomen kansalainen. Lapsia on kolme, ja koti on Tampereella. Kourdi työskentelee kieli- ja kulttuuriavustajana päiväkodissa ja opiskelee sosionomiksi.
Kokemus mukaan
Kourdi ehdottaa, että naisten osallisuutta edistäviin hankkeisiin otettaisiin useammin mukaan työntekijä, joka on kokenut samoja asioita kuin toivotut osallistujat, esimerkiksi pakolaisuuden tai maahanmuuton.
”Mielestäni olisi tärkeä näyttää näkökulma, joka maahanmuuttajalla on. Tietävätkö muut oikeasti, millaisia haasteita kohtaamme, kun tulemme Suomeen?”
Iso haaste, etenkin turvapaikanhakijoiden kohdalla, on motivaatiota syövä odottaminen. Vastaanottokeskuksessa elettävä aika on odottamista. Odottaminen jatkuu silloinkin, kun ihminen saa oleskeluluvan. Usein täytyy aloittaa alusta, opiskelusta, vaikka ihmisellä olisi jo paljon aiempaa osaamista ja kokemusta työelämästä. Kourdinkaan tutkinto Syyriasta ei Suomessa ollut minkään arvoinen. Toiveena on, että maahanmuuttaneiden ihmisten osaaminen otettaisiin Suomessa paremmin käyttöön. Tulijoilla saattaa olla uusia ideoita, joiden jakaminen voi hyödyttää työpaikkoja.
Liian vanha?
Perheiden tilanteet ovat aina omanlaisiaan. Kourdi huomauttaa, että opiskelu saattaa jäädä väliin myös naisen omasta tahdosta
”Kulttuurissamme naiset haluavat olla paljon lastensa kanssa ja tehdä kotitöitä, ja mies käy töissä. Moni valitsee kotona olemisen.”
Tilanteisiin kannattaa tutustua ilman ennakkoluuloja. Siten voisi saada aikaan naisille sopivampia hankkeita. Aina on tärkeää kertoa naisille erilaisista mahdollisuuksista Suomessa. Se, että opiskelu aikuisiällä on Suomessa arvostettua, ei ole kaikille tuttua. Kourdi oli Suomeen tullessaan 23-vuotias ja ajatteli olevansa liian vanha opiskelijaksi. Muutkin hiljattain Suomeen tulleet naiset voivat ajatella niin.
”Ideani ovat muuttuneet, koska olen ollut suomalaisten kanssa paljon tekemisissä. On tärkeää ymmärtää, millaista kulttuuria täällä on.”
Kourdin mielestä päiväkodeistakin kannattaa kertoa, koska ne ovat todella hyvä mahdollisuus paitsi lapsille, myös äideille. Jos nainen haluaa käydä töissä, kukaan ei Suomessa ihmettele, mihin hän laittaa lapsensa.
Kirjasto yllätti
Kirjastoon Kourdi ihastui heti ensikäynnillä. Mahdollisuus lainata, lukea ja palauttaa kirjoja yllätti. Syyriassa kirjat piti ostaa. Lukemisen jälkeen ne kierrätettiin ystävältä toiselle.
Suomalainen kirjasto kannusti kielen opiskeluun. ”Ajattelin, että milloin opin suomea, jotta saan lukea kaikki kirjaston kirjat.”
Kourdin mielestä on ihanaa, että kirjastoista löytyy myös eri kielisiä kirjoja.
”Kun menen lasten kanssa kirjastoon, löydän lastenkirjoja arabiaksi. Mielestäni se auttaa kotoutumisessa.”
Äitejä tukemaan
Kun tuetaan äitejä kotoutumisessa, koko perhe kotiutuu paremmin. Kourdia huolestuttaa, että kaikki vanhemmat eivät tiedä, mitä lapset opiskelevat koulussa. Siksikin hän kannustaa kielen opetteluun. Suomea pitäisi osata ainakin sen verran, että ymmärtää lasten kouluasioita – vaikka sen, paljonko kotitehtäviä tulee ja mitä ne ovat.
Vanhempien on tärkeää saada myös digitaalisia taitoja. Wilman seuraaminen on olennaista, että pysyy perillä kouluasioista. Kourdi kertoo, että esimerkiksi Syyriassa sähköpostia ei käytetty. Siksi sekin pitää opettaa monille.
Vuoden pakolaisnainen -titteli merkitsee Lama Kourdille ääneen pääsyä. Kun on saanut kutsuja erilaisiin tilaisuuksiin, on voinut tuoda maahanmuuttaneiden naisten näkökulmaa esille. Kourdi haluaa vaikuttaa myös siihen, että kenenkään ei tarvitsi hävetä, jos on joutunut pakolaiseksi. Siitä, että on jättänyt vaarallisen maan taakse ja aloittanut elämän toisessa maassa, voisi olla ennemminkin ylpeä.
