Uusi kulttuuriasiainneuvos Leena Aaltonen arvostaa Suomen hallinnon perinteitä ja virkamiestyötä.
Useille kirjastoissa työskenteleville Leena Aaltonen lienee tuttu jo entuudestaan. Turun AMK:n Kirjasto- ja tietopalvelun -koulutusohjelman lehtori, monikulttuurisuushankkeiden projektipäällikkö, Uudenmaan ELY-keskuksen sivistystoimentarkastaja on tullut koulutustilaisuuksissa tutuksi. Nyt hän on uudessa roolissa: opetus- ja kulttuuriministeriön kulttuuriasiainneuvoksena. Mitä uudella neuvoksella on agendallaan?
“Pikaisesti vastattuna – ei mitään omalla agendalla. Ministeriössä työskennellään laajemmin hyväksyttyjen suuntaviivojen mukaisesti” ”, Leena Aaltonen toteaa. ”Ohjenuorana ovat kansalliset kirjastostrategiat, lainsäädäntö, hallitusohjelma ja vuosittainen budjetti. Ne antavat puitteet kehittämiselle ja ohjaukselle, joita viimemainittuakin on lähinnä porkkanoiden eli rahan muodossa. Tietysti eri ajankohtina painottuvat laajassa tehtäväkentässä hieman eri asiat.”
Kolme neuvosta
Ministeriössä työskentelee Kulttuuri-, liikunta ja nuorisopolitiikan osaston kulttuuriyksikössä kolme yleisten kirjastojen asioita hoitavaa kulttuuriasiainneuvosta. Virkojen lukumäärä on eläköitymisistä huolimatta pystytty valtion kireähkössä rahatilanteessa säilyttämään ennallaan. Tämä kertonee yleisten kirjastojen merkityksestä suomalaisessa yhteiskunnassa.
Neuvoksista Hannu Sulinin tehtävissä painottuvat kirjastojen valtionrahoitus ja taloussuunnittelu, Minna Karvosen tehtäväkuvassa korostuvat digitaaliset aineistot, verkkosisältöjen kehittäminen ja EU-asiat. Leenan toimenkuvaan kuuluvat kirjastotoiminnan kehittämisen valtionavustukset ja kirjastojen arviointi. Mediakasvatus, monikulttuurisuus ja alan koulutuksen edistäminen ovat myös osa Leenan tehtäväkenttää.
Kirjastojen vahvuudet
Leena Aaltonen toteaa olevansa parin kuukauden kokemuksella vielä ministeriöuransa alussa. Asioita on paljon ja yhteistyö oman ministeriön sisällä sekä eri hallintokuntien kesken on toiminnan perusta.
”Aikaisempi toiminta opettajana ja kehityshankkeissa tuo perspektiiviä kirjastojen arkeen. Kirjastoissa tehdään koko ajan työtä hyvän palvelun eteen. Mihin suuntaan kehitystä viedään, on kiinni paitsi ympäröivästä todellisuudesta, kirjastoista riippumattomasta muutoksesta, myös kirjastojen omista valinnoista.”
Leena Aaltonen korostaa kirjastojen vahvuutena yksilöllistä, jokaisen asiakkaan tarpeet huomioon ottavaa palvelua. Sille perustalle on hyvä rakentaa.
”Kirjastoilla on ainutlaatuinen vahvuus perinteissään. Meillä jokainen asiakas on yksilö. Asiakas hakee juuri hänelle merkityksellistä tietoa tai elämystä ja me autamme häntä asiantuntemuksellamme. Henkilökohtaisessa palvelussa olemme vahvoja. ”
”Saattaa olla, että kehitystarpeita on ryhmien ohjaamisessa ja joukkojen innostamisessa. Ehkä siksi keskustelu opastamisesta, mediakasvatuksesta ja vaikkapa tapahtumien järjestämisestä nousee alalla pintaan. Nopea verkkopalvelujen ja tekniikan kehitys tuo siihen juuri nyt lisämaustetta.”
”Kyse ei ole kirjaston roolin ja perustavoitteiden muuttamisesta. Kyse on kansalaisten tasa-arvoisuudesta, kirjasto- ja kulttuuripalvelujen saavutettavuudesta maantieteestä ja sosiaalisesta taustasta riippumatta. Ne palvelut ovat olemassa siksi, että jokaisella on mahdollisuus osallistua oman yhteisönsä ja yhteiskunnan toimintaan.”
Kirjastot yksi toimija
Juuri nyt mediakasvatus tulee puheisiin yhtä lailla kirjastoväen kuin opetushenkilöstön piirissä. Usein asia liittyy digitaalistumiseen ja kansalaisten kykyyn toimia verkottuneessa yhteiskunnassa, mahdollisuuteen olla osallisena.
”Koulutussektorin toimijat eivät yksinään pysty turvaamaan kansalaisten yhtäläisiä valmiuksia hankkia tietoa ja käyttää sitä. Aikuiset, maahanmuuttajat, ikääntynyt väestö – kaikilla on oikeus aktiiviseen kansalaisuuteen”, pohtii Leena kirjaston roolia.
”Keskustelussa tulee muistaa, että kirjastot ovat yksi toimija laajassa verkostossa. Kun ympäristö muuttuu, on luonnollista kehittää myös omaa toimintaa. Uskon, että nykyisessä kirjastoalan koulutuksessa pystytään tämä hyvin huomioimaan. ”
”Kehittämistä on jo ammatissa toimivien lisäkoulutuksessa. Ministeriöllä on mahdollisuus tukea erilaisia täydennyskoulutushankkeita. ”
Leena Aaltonen korostaa kaiken hankkeistuksen keskellä myös vertaisoppimista työpaikoilla ja vaikkapa työkiertoa eri kirjastojen välillä.
”Meidän tehtävänämme ministeriössä on mahdollistaa. Kirjastotoiminnan kehittämiseen myönnettävät avustukset ovat käytettävissä myös tällaisiin toiminnallisiin työtä tukeviin hankkeisiin. Sekä useamman kunnan yhdessä oppimista että uusien käytäntöjen oppimista on jo tuettukin.”
Ihminen on hallinnon mitta
Leenan mukaan ministeriössä työskentely on pohjimmiltaan mitattavissa vain ihmisen saaman hyvän kautta. Hankkeet, politiikkaohjelmat ja säädökset ovat olemassa vain taatakseen kansalaisille paremmat mahdollisuudet hyvään elämään.
”Minusta Suomessa on hyvät hallinnon perinteet. Virkamiehet ovat todella kansalaisten asialla, summaa Leena kokemuksiaan alue- ja valtionhallinnosta. – Opettaminen oli intohimoni. Voi olla, että työstä ministeriössä tulee uusi. Niin mielenkiintoista tämä on jo parin kuukauden kokemuksella.”
Mielenkiintoa kenties lisää se, että Helsingin kasvatti on Tampereen ja Turun vuosien jälkeen taas pääkaupunkiseudun viikkoasuja.
Leena Aaltosen tehtävät OKM:n työnjaossa:
- Hallitusohjelma ja hallituksen politiikkaohjelmat
- Kansalliset kirjastostrategiset ja -poliittiset linjaukset
- Kirjastolainsäädännön seuranta ja kehittäminen
- Kirjastojen perus- ja täydennyskoulutuksen edistäminen
- Kirjastotoimen kehittämisen valtionavustukset
- Kirjastojen perustilastot ja arviointi
- Kirjastot ja mediakasvatus
- Kirjastot ja monikulttuurisuus
- Kansainväliset asiantuntijatehtävät
- Kirjastojen erityistehtävät
- Kirjastoseurat
- Pohjoismainen yhteistyö
