Kehittyvissä maissa kannattaa tukea erityisesti äidin lukutaitoa, sillä taito siirtyy äidiltä lapsille.
Muistatko tavan, jolla opit lukemaan? Ehkä ensin kirjainten äänteitä opettelemalla, sitten tavu kerrallaan? Vai hoksasitko kirjainten yhteisen soinnin yhtäkkiä, ilman erityistä opettelua, vaikkapa vanhempaa sisarusta sivusta seuraamalla?
Maailmassa on YK:n arvion mukaan noin 750 miljoonaa aikuista, joilla ei ole muistoja lukemaan oppimisesta. Lukutaidottomuus estää heidän ihmisoikeuksiensa täyden toteutumisen esimerkiksi tasa-arvon ja demokratian näkökulmasta.
”Moni voi ajatella, että kyse on pelkästä teknisestä taidosta, mutta lukutaito on sidoksissa hyvin moneen perus- ja ihmisoikeuteen. Useisiin ihmisoikeussopimuksiin on kirjattu esimerkiksi oikeus osallistua yhteiskuntaan”, sanoo Suomen Unicefin ohjelmajohtaja Inka Hetemäki.
Kirkon ulkomaanavun Itä-Afrikan alueellinen koulutusasiantuntija Pauliina Kemppainen käyttää esimerkkinä tilannetta, jossa toisella puolella asuva naapuri kannustaa äänestämään vaaleissa yhtä ehdokasta, ja toisella puolella asuva naapuri puolestaan toista. Kummallakin on hyvät perusteet, mutta ääniä on vain yksi.
”Mistä saa lisätietoa, jotta voi tehdä itsenäisen päätöksen? Lukutaitoinen voi lukea lehdistä ehdokkaiden haastatteluja ja hankkia lisätietoja, joiden päälle rakentaa ratkaisunsa.”
Pois köyhyydestä
Maailmanlaajuisesti lukutaidossa on valtavia eroja alueiden välillä. Lukutaidon aste on erityisen matala Saharan eteläpuolisessa Afrikassa, jossa monissa kouluissa ei ole tietokoneita, sähköä tai koulutettuja opettajia.
Haavoittuvassa asemassa ovat varsinkin tytöt ja naiset, joilla on poikia ja miehiä harvemmin mahdollisuus kouluttautua. YK:n mukaan lukutaidottomista aikuisista kaksi kolmasosaa on naisia.
Tilanne on sikäli nurinkurinen, että juuri naisten kouluttaminen voi tuoda moninkertaiset tulokset.
”Lukeva äiti opettaa lapset lukemaan, sillä äiti ymmärtää lukutaidon merkityksen. Lukevilta isiltä tätä ei ole todettu”, Hetemäki sanoo.
Samalla kun oppi leviää tuleville sukupolville, naisen oma asema paranee. Hetemäen ja Kemppaisen mukaan lukutaitoinen nainen pysyy terveempänä, avioituu myöhemmin ja saa todennäköisesti vähemmän lapsia. Tällä on valtava merkitys esimerkiksi köyhyyden kierteen katkaisemiselle.
”Se, että tyttöjen koulunkäynti keskeytyy useammin kuin pojilla, vaikuttaa suoraan naisten mahdollisuuksiin jatkokouluttautua. Tämä on ympyrä, joka jatkaa kulkuaan”, Kemppainen kuvailee.
Rahallista etua
Lukutaidottomuus ei ole vain yksilön tragedia. Sekä Kemppainen että Hetemäki huomauttavat, että on yhteiskunnankin kannalta järkevää taata, että kaikki kynnelle kykenevät oppivat lukemaan ja hyödyntämään lukemaansa. Hyödyt voi mitata niin rahassa kuin sosiaalisessa pääomassa.
Lukutaidon vaikutukset näkyvät jo tuottavuudessa, kun lukutaitoinen ihminen voi esimerkiksi tehdä töitä, perustaa yrityksen ja työllistää muita. Hetemäki huomauttaa, että jo se, että intialainen riksakuski tai torimyyjä osaa lukea ja hyödyntää taitoa työssään, on osa kehityksen pyörivää pyörää.
Lukutaitoa voi pitää myös yhtenä yhteiskunnan vakauden ja turvallisuuden tukipilareista. Koska lukutaidoton ei pääse osallistumaan yhteiskuntaan aktiivisena toimijana, hän kokee helposti jäävänsä ulkopuolelle. Syntyvälle tyhjiölle voi löytyä täyttäjä esimerkiksi ääriryhmästä.
”Jos ihminen kokee olevansa yhteiskunnan ulkopuolella, hän on aina yhteiskuntavastainen ihminen, ja se on yhteydessä radikalisoitumiseen”, Hetemäki sanoo.
Kemppainen korostaa, että lukutaidottomuus supistaa työllistymismahdollisuuksia merkittävästi.
”Ääritapauksissa ainoat mahdollisuudet voivat viedä ei-suotaville aloille.”
Taito tulkita
Lukutaito ei ole ainoastaan kirjaimien ymmärtämistä, vaan luetun ymmärtämiseen liittyy paljon muutakin, kuten taitoa analysoida ja arvioida lukemaansa ja lähteen luotettavuutta.
Taitotasoja tarkastellessa on Hetemäen mielestä tärkeää erottaa toisistaan kehittyvät ja kehittyneet maat. Monissa kehittyvissä maissa kriittisestä lukutaidosta ollaan vielä kaukana, eikä saatavilla välttämättä edes ole moniäänistä mediaa.
Joskus ongelma voi olla sekin, että luettavaa materiaalia ei ole saatavilla tai sitä ei yksinkertaisesti ole olemassa. Toisinaan vaikkapa alkuperäiskansan kielellä ei juurikaan ole kirjallisuutta, mutta lapsilta voidaan viedä oikeus oman äidinkielen käyttöön poliittisista syistä.
”Pelätään, että vähemmistöjen autonomia tai auktoriteetti kasvaa kielen kautta, eikä vähemmistökielten opetusta siksi tueta”, Hetemäki sanoo.
Mitä tilanteelle voisi sitten tehdä? Kemppainen ja Hetemäki korostavat, että tärkeintä on ammattitaitoinen opetus ja laajat, rakenteelliset muutokset koulutuksen saavutettavuudessa. Kouluja ei saa päästää eriytymään ja opettajien arvostus saatava nousuun.
Edessä on myös uusia ongelmia, joihin on löydettävä ratkaisuja.
”Maailmassa on nyt ennätysmäärä konfliktia pakenevia ihmisiä. On suuri haaste saada pakolaiset ja siirtolaiset pysymään koulussa”, Hetemäki huomauttaa.
