Suomen kulttuurirahasto jakaa satojatuhansia euroja koulukirjastoille. Myös yleisten kirjastojen tukea tarvitaan.
Huoli lasten ja nuorten lukutaidon taantumisesta on noussut viime vuosina pinnalle niin kirjastoissa kuin laajemminkin yhteiskunnassa. Nyt puhutaan lukemisharrastuksen tukemisesta ja lukuinnon herättämisestä.
Suomen kulttuurirahasto on löytänyt erinomaisen kehityskohteen tällä saralla: koulukirjastot. Kohde on erinomainen siksi, että kehitettävää piisaa. Koulukirjastojen systemaattinen ja suunnitelmallinen kehittäminen on lapsenkengissä. Monessa kunnassa koulukirjastojen taso vaihtelee kunnan sisälläkin koulun perinteestä ja kulloisenkin rehtorin arvostuksista riippuen.
Koulukirjastot ovat instituutiona hiljainen jättiläinen. Kouluja on Suomessa valtava määrä ja koulukirjastoja sitä myötä samoin. Esimerkiksi Espoon 78 koulukirjastoa hankkivat noin 15 000 nidettä vuosittain, kun kaupunginkirjasto hankkii noin 65 000 nidettä. Mittakaava ei siis ole mitenkään eri maailmasta. Suomen kaikkien koulukirjastojen määrää ei tiettävästi ole tilastoitu.
Rahaa kehittämiseen
Kulttuurirahaston Lukuklaani-projekti järjesti viime syksynä koulukirjastojen kehittämiskilpailun, jossa jaettiin rahaa noin 600 000 euroa. Pääpalkinnon 20 000 euroa sai Vantaan Kaivokselan koulu, jonka idea oli tehdä karuun koulutilaan sukellusvenettä muistuttava kirjasto. Hopeaa ja 15 000 euroa nappasi e-kirja-painotteisella suunnitelmalla etäkoulu Kulkuri, joka järjestää opetusta ulkomailla asuville suomalaislapsille.
Tänä vuonna Lukuklaani-projekti jakaa koulukirjastoille yli satatuhatta kirjaa. Homma on tehty kouluille helpoksi. Ne pääsevät valitsemaan valmiiksi mietityistä laadukkaista 50 kirjan paketeista.
Koulu tavoittaa kaikki
Yleisten kirjastojen piiristä nousee toisinaan nuivaa asennetta koulukirjastoja kohtaan. Miksi pitää rakentaa ja ylläpitää erillistä koulukirjastoverkkoa, kun lapsia varten on jo kunnankirjasto? Kysymys kannattaa kysyä, mutta ei organisaatioiden välisen mustasukkaisuuden näkökulmasta. Olisiko niin, että yksi lääke ei tepsi joka vaivaan? Yhdelle lapselle voi olla tärkeää, että hänet vedetään mukaan lähikirjaston tai pääkirjaston kokoelmien ja palveluiden rikkauteen. Toisen lapsen kohdalla taas kuilua koulun ja kirjaston välillä ei käytännössä tule ylitettyä, mutta hänet on mahdollista tavoittaa koulutyön puitteissa.
Koulukirjaston vahvuus on siinä, että koulu tavoittaa käytännössä kaikki ikäluokan lapset. On siis järkevää pitää kaikki verkot vesillä.
Voisivatko yleiset kirjastot tehdä enemmän koulukirjastojen onnistumisen eteen? Yleisillä kirjastoilla on asiantuntemusta esimerkiksi aineiston hankinnan ja käyttökuntoon saattamisen työvaiheista.
Kunnan kymmeniin kouluihin sirpaloituvat työvaiheet voisi monesti hoitaa tehokkaammin keskitetysti. Koulutoimen puolella taas voisi parantaa koulukirjastotoiminnan suunnitelmallisuutta ja tavoitteellisuutta.
Lisätietoa: http://lukuklaani.fi
