Poikkeustilan myötä kirjastojen lukuvideoille neuvoteltiin pikaisella aikataululla sopimus, jossa videoiden tekijänoikeuskorvauksia maksettiin uudella tavalla. Rahat korvauksiin otettiin kuntien yhteisen e-kirjaston selvityshankkeesta.
Kirjojen tekijänoikeudet muuttuvat hitaasti. Koronan takia viime keväänä tapahtui kuitenkin yllättävä ja nopea liikahdus.
Helsingin kaupunginkirjasto ja kirjailijoiden ja kuvittajien tekijänoikeuksia valvovat Sanasto ja Kopiosto laativat karanteenin aikana uuden tekijänoikeussopimuksen.
Sopimuksen avulla ennakoitiin kasvavaa nettistriimausta eli suoratoistoa. Koronan aikana kirjastot tuottivat nettiin aiempaa enemmän kirjoihin liittyviä lukuvideoita, joita asiakkaat voivat katsoa netissä.
Samalla alkoi kiertää huhuja siitä, että videoiden toteutukseen käytettäisiin rahaa kuntien yhteisen e-kirjaston hankkeesta. Yhteiselle e-kirjastolle tarkoitettua rahaa ei kuitenkaan käytetty varsinaisesti videoiden toteutukseen, vaan videoista maksettuihin tekijänoikeuskorvauksiin.
“Tekijänoikeuksia valvova Sanasto oli asiassa aloitteellinen. He ehdottivat keskitettyä lisenssiä poikkeusoloihin”, yleisten kirjastojen konsortion puheenjohtaja Virva Nousiainen-Hiiri kertoo.
Lupa kokeilla
Ennen kokeilun aloittamista Helsingin kaupunginkirjasto konsultoi tekijänoikeustahojen lisäksi myös Opetus- ja kulttuuriministeriötä siitä, että e-kirjaston selvittämiseen tarkoitettua rahaa voi käyttää uuden tekijänoikeuskorvausmallin kokeiluun.
Poikkeusaikana syntynyt luparatkaisu oli ensimmäinen keskitetty kirjallisuuden tekijänoikeuslupa kirjastokentälle.
Esimerkiksi lukuvideoihin ei ole aiemmin voinut hankkia lupaa Sanaston lupakaupasta. Jatkossa kokeilusta saadun tiedon perusteella pyritään helpottamaan entisestään kirjojen käyttölupia kirjastoissa esimerkiksi kuntakohtaisilla vuosiluvilla.
Karanteeniajan kokeilun korvaukset puolestaan jyvitettiin sen perusteella, miten paljon aineistoja käytettiiin. Malli muistuttaa musiikintekijöille maksettavia teostokorvauksia. Rahaa tekijänoikeuksien pilotointiin käytettiin 24 000 euroa.
Alkoi satutunneista
Tarve korvauskäytäntöjen yksinkertaistamiseen syntyi kirjastojen järjestämistä lasten satutunneista. Vaikka poikkeustila sulki kirjastot, oli palveluille edelleen tarve.
Verkkoon lähetetyllä satutunnilla luettiin lapsille satuja tai näytettiin kuvia, joten materiaalin käytöstä piti maksaa asianmukainen korvaus.
“Tässä on kyse uudelleenkäytöstä. Me näemme hankkeessa digimedian laajempana asiana kuin pelkkänä elektronisena kirjana. Kirjallisuutta voi esitellä digitaalisessa muodossa useilla tavoilla”, Nousiainen-Hiiri avaa kokeilun taustoja.
Osa jäi rannalle
Virva Nousiainen-Hiiri pitää kokeilua tärkeänä, vaikka täysin onnistunut pilotointi ei hänestä ollut.
Kokeilu kattoi koko Suomen, mutta kaikki kirjastot eivät pystyneet osallistumaan siihen.
“Yksi suurimmista haasteista toteutuksessa oli se, että missä kaikissa kanavissa satutunteja, kirjallisuusvinkkejä tai muita kirjallisuuteen liittyviä suoratoistoja tai niiden tallenteita voi jakaa. Sopimuksen mukaan näitä oli kaksi eli Kirjastokaista ja Helsinki-kanava, jotta raportointi voitiin tehdä”, Nousiainen-Hiiri kertoo.
Hetken villitys?
Suoratoistoja on tehty maailmalla jo melkein yli vuosikymmenen ajan. Miksi suoratoistopalveluiden lisenssit saatiin pilotoitua vasta nyt?
“Varmastikin poikkeusolojen alkaessa tarve toteuttaa lukutuokioita verkkoon nousi niin merkittävästi. Siksi keskitetty tekijänoikeussopimus haluttiin neuvotella juuri nyt”, toiminnanjohtaja Anne Salomaa kommentoi Sanastosta.
Vielä ei osata arvioida, kuinka paljon nettilähetyksiä aiotaan toteuttaa kirjastoissa jatkossa. Laadukkaiden videoiden tuottaminen vaatii resursseja ja taitoja. Epäilyksiä herättää myös, säilyttääkö kirjastojen nopeasti tuottamat striimit suosionsa poikkeustilan jälkeen
E-kirjasto selvityksessä
Kuntien yhteisen e-kirjaston selvittäminen on osa Helsingin kaupunginkirjaston vetämää Digimedian palvelukonsepti -nimistä hanketta. Asiasta on keskusteltu julkisuudessa vuosia.
Vaikka lupakäytäntöjen osalta on pilotoitu nyt uusia malleja, koronakaranteeni viivästytti hankkeen etenemistä. Virva Nousiainen-Hiiri kertoo, että selvitykselle tullaan todennäköisesti anomaan lisää aikaa Opetus- ja kulttuuriministeriöstä.
Hanke on kuitenkin rahoituksen puolesta myötätuulessa. Viime tammikuussa Opetus- ja kulttuuriministeriö myönsi 250 000 euroa yleisten kirjastojen digimedian alustakokeiluihin, josta myös kokeilun tekijänoikeuskorvaukset maksetaan. Lisäksi myönnettiin 130 000 euroa Digimedian palvelukonseptiselvitykseen.
Kevään aikana hankkeelle on rekrytoitu projektipäällikkö. Toimessa aloitti kesäkuun alussa Suvi Sivulainen.
Kesällä tuli tieto, että hallitus ehdottaa 800 000 euron avustusta lasten ja nuorten e-aineistojen hankintaan.
Digikirjasto kaikille
Kuntien yhteisellä e-kirjastolla halutaan digitaalisen median kokoelmat kaikkien suomalaisten käyttöön.
Toisaalta on harhaanjohtavaa puhua digitaalisen median kohdalla “kokoelmista”. Kyse on lisensseistä, joiden pohjalta kirjastoilla on oikeus lainata sähköistä aineistoa sovitun ajan.
Tällä hetkellä lisenssioikeudet ovat rajautuneet eri kirjastokimppojen ja kuntarajojen sisälle. Eri kirjastojen lisenssit vaihtelevat, sillä oikeudet on hankittu paikallisesti.
Asiakkaan kannalta nykyinen käytäntö tarkoittaa, että isommilla paikkakunnilla lainattavaa on enemmän kuin pienempien paikkakuntien kirjastoissa.
Lisäksi e-kirjoja ei esimerkiksi ole mahdollista hankkia kaukopalveluina samalla tapaa kuin perinteisiä kirjoja. Lainatakseen digitaalista mediaa on rekisteröidyttävä kulloisenkin kirjaston asiakkaaksi.
Digimediaa koskevan hankkeen loppuraportin on tarkoitus valmistua ensi vuoden kevääseen mennessä.
”Sen jälkeen tiedetään millä edellytyksillä on mahdollista toteuttaa valtakunnallinen digitaalisen median käyttöpalvelu yleisten kirjastojen asiakkaille”, Nousiainen-Hiiri sanoo.
