Vuosituhannen vaihteen jälkeen syntynyt Z-sukupolvi on uhmannut ennusteita monessa asiassa. Viimeisimpänä nuorten aikuisten ikäluokat ovat osoittaneet vihkiytymisensä kahteen hyvin perinteiseen instituutioon; painettuun kirjaan ja julkisiin kirjastoihin.
Englantia puhuvassa maailmassa Z-sukupolven innostus kirjastoihin nousi alkuvuodesta paljon puhutuksi ilmiöksi. Yhdysvalloissa Portlandin yliopiston tutkimus osoitti zoomerit aiempia sukupolvia innokkaammiksi lukijoiksi ja aktiivisiksi kirjaston käyttäjiksi. Verkkopalvelujen suurkuluttajina vapaaseen tietoon tottuneet nuoret näkevät kirjaston yhtenä vapaana tietopalveluna muiden joukossa. Lisäksi kyseessä on tietopalvelu, jolla on yksi lyömätön ominaisuus; se tarjoaa myös tilan, jossa oleskella. Niistäkin nuorista, jotka eivät mieltäneet itseään kirjojen lukijoiksi, yli puolet kertoi vierailevansa kirjastoissa säännöllisesti. Syyksi riitti kirjastojen leppoisa ilmapiiri.
Turvatun, oman rauhan mahdollistavan tilan merkitys nuorille on noussut esille myös Britanniassa tehdyissä mielipidekyselyissä. Mannermaalla vastaava ilmiö on havaittu Puolassa. Samalla perinteinen, fyysinen kirja, kovakantinen tai pokkari, on selvästi suosiossa nuorten keskuudessa. Yhdysvalloissa 68 prosenttia Z-sukupolvesta valitsee mieluummin painetun kirjan kuin e-kirjan, ja Britanniassa vastaava lukema on 80 prosenttia.
Sosiaalinen media, etupäässä Tiktok-palvelun booktok-yhteisö, tarjoaa kelpo suositteluväylän etenkin genrefiktiolle ja se on kehkeytynyt kirjaharrastajien tyyssijaksi. Lukiessaan kirjoja nuoret selaavat silti mieluummin nidotun teoksen sivuja kuin mobiililaitteen näyttöä. Perustelu on tässäkin lukemiskokemuksen rauhaisuus. Vaikka samat ikäluokat ovat verkko- ja somepalvelujen suurkuluttajia, he kaipaavat näille myös tasapainoa. Perinteinen kirja on keino keskittyä ja irrottautua sähköisen informaatiotulvan hektisyydestä.
Sota, ilmastokriisi ja alituinen huoli tulevasta ovat kaikki lisänneet nuorten tarvetta turvallisille ja avoimille ympäristöille. Kirjasto ja painettu kirja vastaavat kysyntään täydellisesti. Kirjasto itsessään on turvapaikka. Perinteinen kirja on henkinen kiintopiste, olipa kyse sitten eskapistisesta viihteestä tai tietokirjallisuuden sivistävästä sisällöstä.
Nuorempien ikäluokkien kohdalla on puhuttu ajoittain myös performatiivisesta lukemisesta, eli identiteettikysymyksiin, tiedostavuuteen, trendeihin tai muihin vastaaviin ilmiöihin liittyvästä lukemisesta. Tätäkään ei pidä silti väheksyä lukemisharrastuksen ylläpitäjänä. Kyse on yhtä lailla keinosta jäsentää ja ajatella ympäröivää kehitystä sekä vastausten etsiskelyä tulevaisuutta varten.
Nuorten aikuisten kääntyminen kirjastojen ja perinteisen kirjan puoleen on jälleen hyvä esimerkki sivistyksestä turvapaikkana. Kirjasto on enemmän kuin koskaan kehittymässä uusien ikäluokkien henkilökohtaisen rauhan suojasatamaksi. Kyse on myös suuremmasta ilmiöstä. Kirjastoista on tullut yksi julkisten palvelujen alasajon viimeisistä puolustuslinjoista. Kirjastosta leikkaaminen merkitsisi leikkaamista siitä ympäristöstä, joka muovaa uudenlaista kriittistä, valistunutta ja aktiivista kansalaisuutta, nimenomaan nuorten keskuudessa.
Myös Suomessa tämä on syytä ymmärtää. Kirjasto voi olla paikka, missä tulevaisuus alkaa.
Kirjoittaja on historiantutkija, tietokirjailija ja Oulun yliopiston dosentti
