Kirjastolehden artikkeleissa on usein käytetty ilmaisua ”kirjastot ovat uuden tilanteen edessä”. Se johtuu siitä, että kirjastoala on ympäröivän yhteiskunnan mukana jatkuvasti murroksessa.
Kuntien talous herättää jälleen huolta kirjastoissa. Valtiovalta painii hyvinvointialueiden rahoituskriisin kanssa. Sivulauseissa kuiskataan, että kuntien tehtäviä pitää keventää. Jos kunnan talous heikkenee, on riski, että kirjasto näivettyy sen mukana.
Päättäjien pitää muistaa, että kirjaston merkitys sivistyskunnan sydämenä on paljon merkittävämpi kuin rahasumma, joka siihen vuosittain laitetaan.
Kirjastoissa tehdään ihmeitä joka päivä. Kirjastossa voi olla kosketuksissa yhtä aikaa menneeseen ja tulevaan. Siellä voi kohdata muita ihmisiä ja saada apua akuuttiin tiedontarpeeseen tai digipulmaan.
Kirjaston palvelujen markkinointiin pitää satsata. Kirjaston asema tutkitun tiedon tarjoajana ja informaatiolukutaidon valmentajana on monille edelleen epäselvä.
Kun puhutaan lukutaidon kriisistä, kirjastokuplan ulkopuolinen Suomi ei aina muista edes mainita kirjastojen olennaista roolia lukemisen edistämisessä. Tähän pitää saada muutos.
Kirjastojen demokratiatyö alkaa olla jo vakiintunut osa normaalia työtä. Tässä on toinen asia, jota pitää muistaa markkinoida myös kirjastokuplan ulkopuolelle.
Demokratiatyöhön ja yhdenvertaisuuden edistämiseen liittyvät myös sellaiset tapaukset, joissa kirjaston toimintaa kyseenalaistetaan. Kokoelmien arvosteluun olemme tottuneet. Nyt meidän pitää oppia käsittelemään myös kirjastoon kohdistuvia horjutusyrityksiä. Se on osa henkisen huoltovarmuuden takaamista.
Kirjastojen markkinoinnin kannalta keväällä tulee oivallinen uusi tilaisuus, kun kuntien yhteinen e-kirjasto aloittaa toimintansa. Samalla se on yleisille kirjastoille hyvä hetki tehdä entistä läheisempää tuttavuutta e-kirjastoa ylläpitävän Kansalliskirjaston kanssa.
Kirjastoalalla yhteistyö muiden toimijoiden kanssa tiivistyy väistämättä entisestään kuntien palvelurakenteen uudistuessa. Jatkossa on entistä todennäköisempää, että työskentelet yhdessä vaikkapa nuoriso-ohjaajan kanssa.
Somemaailman ja digitalisaation keskelle kirjasto tuo jatkossakin kaivattua vastapainoa. Kirjastolla on tarjota pitkäjänteistä, hidasta ja kestävää tietoa ja viihtymistä. Kirjaston vahvuus on, että kirjaston käyttäjä tulee siellä nähdyksi, kuulluksi ja kohdatuksi. Siitä kiinni pitäminen on elintärkeää.
Teknologisessa murroksessa kirjastolaisten pitää varautua myös siihen, että voimme kertoa tekoälystä sellaisille ihmisille, joille siihen omin avuin perehtyminen on vielä hankalampaa kuin meille itsellemme.
Tekoälyyn ja virtuaalitodellisuuteen liittyvät opastukset lisäävät yhteiskunnan kokonaisturvallisuutta. Siksi niitä on mielekästä tarjota myös kirjastoissa.
