Kustantajien suhtautuminen uuteen e-kirjastoon vaihtelee, kirjoittaa palvelupäällikkö Annastiina Louhisalmi.
Yleiset kirjastot ovat odottaneet yhteistä e-kirjastoa pitkään. Yhteistyötä e-aineistokokoelmissa on tehty jo pitkään kirjastokimpoissa. Samalla on nähty, että maanlaajuisessa yhteistyössä olisi monia etuja. Pitkä odotus päättyy ihan pian, kun kuntien yhteinen e-kirjasto avautuu.
Yhteisen e-kirjaston rakentaminen on vaatinut monen ongelman ratkaisemista ja uskallusta tehdä asioita uudella tavalla. Yleisille kirjastoille päätettiin lähteä rakentamaan omaa avoimen lähdekoodin e-kirjastosovellusta, joka mahdollistaa sisällön erottamisen teknologiasta ja katkaisee näin kirjastojen riippuvuuden aineistotoimittajista teknologian osalta. Tämä ratkaisu on kansainvälisestikin ainutlaatuinen, ja se onkin herättänyt runsaasti kiinnostusta kirjastoissa ympäri maailman. Oma teknologia tekee kirjastosta vahvemman toimijan koko kirja-alan ekosysteemissä.
Toinen e-kirjastoon liittyvä suuri ratkaisu oli Kansalliskirjaston valinta emo-organisaatioksi. E-kirjastohankkeen aikana käytiin läpi olemassa olevia organisaatioita, joiden osana e-kirjasto olisi voinut toimia, kuultiin kirjastojen toiveita sekä tutkittiin mahdollisuutta perustaa uusi yritys tai yhdistys. Lopputulos oli, että Kansalliskirjasto osoittautui parhaaksi mahdolliseksi kodiksi e-kirjastolle. Kansalliskirjastolla on vahvaa osaamista erityisesti avoimen lähdekoodin ohjelmistojen kehittämisessä ja digitaalisten ratkaisujen tarjoamisessa kirjastoille.
Viime syksynä eduskunta muutti tekijänoikeuslakia niin, että myös e-aineistojen käytöstä maksetaan lainauskorvausta. Muutos oli odotettu, mutta se herätti runsaasti keskustelua, koska äänikirjojen lukijat sisällytettiin lainvalmistelun viime metreillä uutena ryhmänä korvausten saajaksi. Kirjaston näkökulmasta suurin ongelma erityisesti kotimaisen aineiston osalta on kuitenkin aineiston saatavuus, koska kustantajilla ei ole velvoitetta tarjota e-aineistoa kirjastolle. Lainauskorvausta voi kuitenkin saada vain sellaisesta aineistosta, jonka kirjasto on saanut kokoelmiinsa ostaa.
Kustantajien suhtautuminen e-aineistoihin kirjastossa vaihtelee. Osa suhtautuu siihen hyvin varauksella ja tarjoaa kirjastolle vain vähän tai ei ollenkaan e- ja äänikirjoja, osa näkee kirjaston yhtenä lisäjakelukanavana, jonka avulla sekä kustantamo että kirjailijat saavat lisää tuloja. Kustantajien varovaisuus on ymmärrettävää, koska koko kirja-ala on kokenut lyhyessä ajassa valtavia ja osin aivan ennakoimattomia muutoksia. Jo pienimuotoisempi e-aineistojen kirjastokäyttö herätti kustantamoissa huolta esimerkiksi siitä, että se vaikuttaa kielteisesti kirjojen kaupalliseen kysyntään tai vähentää painettujen kirjojen ostoja kirjastoon. On selvää että, koko valtakunnan laajuinen palvelu nähdään osittain uhkana, joskin turhaan.
Valtakunnan laajuisen e-kirjaston käynnistyminen voi aiheuttaa aineiston saatavuuteen aluksi uusia haasteita. Katse kannattaa kuitenkin pitää kauempana ja muistaa, että pitkällä tähtäimellä e-aineistojen kirjastopalveluiden järjestäminen yhden ison toimijan kautta on parempi ratkaisu kuin se, että e-kirjastopalveluita pyöritetään pienemmillä yksiköillä. Hankalat ja aikaa vievät aineistohankinnat kilpailutuksineen saadaan näin keskitettyä yhteen paikkaan, jolloin kimppojen ja kuntien resursseja vapautuu muuhun. Merkittävin tekijä on se, että yksi iso yksikkö on vahvempi neuvottelija kuin monta pientä. Jos aineiston saatavuutta ylipäänsä voidaan parantaa ilman pakottavaa lainsäädäntöä, se voidaan tehdä nimenomaan näin.
Oleellinen piirre uudessa e-kirjastossa on se, että palvelua ei tuoteta yksin e-kirjastosta käsin, vaan tiiviissä yhteistyössä koko Suomen yleisten kirjastojen kanssa. Kirjastoammattilaiset kunnissa muun muassa valitsevat työryhmissä e-kirjastoon hankittavat aineistot, vastaavat yhteisen e-kokoelman muodostamisesta, ohjaavat asiakkaita e-kirjaston käyttäjiksi ja opastavat palvelun käytössä. E-kirjastoon liittyneille jäsenkunnille ja -kirjastoille järjestetään säännöllisesti avoimia tilaisuuksia, joissa esitellään e-kirjaston toimintaa ja kehittämissuunnitelmia, kuullaan jäseniä ajankohtaisista teemoista sekä valitaan ohjausryhmän jäsenet. Muun muassa kuntien edustajista koostuvan ohjausryhmän tehtävänä on määritellä suuntaviivat e-kirjaston toiminnalle. Lisäksi palvelun ohjaukseen ja kehittämiseen osallistuvat erilaiset strategiset työryhmät kuten esimerkiksi kokoelmatyöryhmä ja moniammatillinen yhteistyöryhmä.
E-kirjaston avautuminen on jo aivan kulman takana. Jo nyt e-kirjasto on valtava kirjastokentän yhteistyön voimannäyte, josta on syytä olla ylpeä. Hyvää yhteistyötä jatkamalla meillä on tulevaisuudessa palvelu, joka vastaa asiakkaiden ja kirjastojen tarpeisiin parhaalla mahdollisella tavalla. Ennen kaikkea e-kirjasto edistää merkittävästi kirjastolain tavoitteita ja tehtäviä; yhdenvertaisia mahdollisuuksia sivistykseen ja kulttuuriin sekä pääsyä digitaalisiin aineistoihin, tietoon ja kulttuurisisältöihin.
Kirjoittaja on e-kirjaston palvelupäällikkö.
