”Neljävuotinen hallitusohjelmakausi on liian pitkä Kirjaston ydinviestin päivittämiseen. Asiaa pitäisi pohtia parin vuoden välein”, miettii kirjastopolitiikkaohjelmien äiti Kirsti Kekki.
”Neljävuotinen hallitusohjelmakausi on liian pitkä Kirjaston ydinviestin päivittämiseen. Asiaa pitäisi pohtia parin vuoden välein”, miettii kirjastopolitiikkaohjelmien äiti Kirsti Kekki.
Istumme keskustelemassa kirjastoista ja hallinnosta päivänä, jolloin kirjasto näkyy ja kuuluu mediassa Helsingin Kaupunkiverstaan ansiosta. 3-D-tulostimia ja jyrsimiä kirjastossa. Kekki kaipaa uusien laitteiden rinnalle viestintää myös kirjaston isoista kysymyksistä. Niitä hän tuo esiin uudessa kirjassaan.
Kirsti Kekillä on kokemusta kirjastotyöstä kaikilla tasoilla. Pari vuotta sitten hän jäi eläkkeelle opetus- ja kulttuuriministeriön kulttuuriasiainneuvoksen virasta. Työhuonetta purkaessaan hän löysi avustajansa tunnollisesti kokoaman arkisto, jossa oli puheita sekä säädösten ja strategioiden valmisteluasiakirjoja vuosien varrelta.
Tämä oli sysäys kirjalle Menestystarina nimeltä kirjasto. Näin sen koin. (Avain), joka juuri on painossa. Siinä käydään kirjastotarkastajien kertomusten, lehtiartikkeleiden, yhteiskunnan muutosten ja Kirstin uran avulla lävitse suomalaista kirjastohistoriaa muutaman viime vuosikymmenen ajalta.
Valtion porkkanat
Yleinen kirjasto on Kekin mukaan ollut olennainen toimija suomalaisessa yhteiskunnassa. Jotta näin on ollut, on tarvittu määrätietoista toimintaa koko alalla. Viestiä kirjastojen roolista yhteiskunnassa on viety yhteneväisenä eri tasoille. ”Yleinen kirjasto on kuntien kirjasto, mutta sen kehittämisessä on valtiollakin ollut suuri rooli”, Kirsti sanoo.
Ilman kirjastotoimentarkastajia olisi moni pienen kunnan kirjastonjohtaja ollut heikoilla. Suomessa oli muutama vuosikymmen sitten kirjasto miltei joka kylässä, mutta sitä hoiti oman toimen ohessa opettaja tai sisarentytär. Lääneissä toimivilla kirjastotoimen tarkastajilla oli tuolloin iso rooli asioiden kuntoon laitossa. Heillä oli vipuvartenaan valtion porkkana: pätevä kirjastonhoitaja ja uusi kirjastotalo merkitsivät rahaa. ”Sillä houkutuksella vastahakoiset kunnanjohtajat saatiin myöntymään oikean kirjaston kehittämiseen”, muistelee Kirsti.
Jotain vipuvartta varmaan tarvittaisiin nytkin, sillä kirjastot muuttuvat vääjäämättä kuntarakenteen muuttuessa ja talouden kiristyessä.
Kirsti Kekki on eri rooleissaan ollut ennen muuta vaikuttaja ja kehittäjä. Ministeriössä hän kertoo ymmärtäneensä, miten kansallisia päätöksiä tehtäessä on tunnettava hyvin koko maan kirjastotilanne ja kuinka tärkeää on sinnikäs kirjastosta viestiminen mahdollisimman monissa yhteyksissä. Kirjastopoliittiset ohjelmat, velvoittavat lauselmat laeissa ja asetuksissa ovat yksi puoli, toinen puoli vaikuttamista on kontaktit muiden alojen toimijoihin.
”Ministeriössä strategiani oli mm. seurata muissa ministeriöissä meneillään olevia lakimuutosten valmisteluja ja hyödyntää niitä kirjastoalaan. Mitä korkeammalle hallinnossa mennään, sitä tärkeämpiä ovat henkilösuhteet. Aluksi kirjoitetaan laajempi pätkä eri ohjelmiin liitettäväksi, sitten seurataan ja vaikutetaan sen etenemiseen eri instansseissa. Kyllähän siitä karsiutuu lause lauseelta asioita pois, mutta aina jotain jää jäljellekin.”
Kekki puhuu keskustelumme kuluessa useampaan kertaan viestinnän tärkeydestä. Kirjastokentällä toimijoiden pitää viestiä samaan suuntaan ytimekkäästi ja ymmärrettävästi. Päättäjillä ei ole aikaa paneutua asioihin ja punnita ristiriitaisia esityksiä, harkittu yhtenäinen sanoma menee perille.
”Kirjaston ydinviesti löytyy siitä, mitä kansalaiset tietohuolloltaan kulloinkin tarvitsevat. Kun muutos on nopeaa, on pystyttävä reagoimaan samassa tahdissa – tai mieluiten ennen muutoksia. Esimerkiksi yhteistyö koulun kanssa rakentuu opetuksen rytmistä. Kun opetussuunnitelmia muutetaan, on siinä ruljanssissa oltava kirjastona ajoissa mukana. Eivät he kysy, itse pitää toimia.”
Kirjastoaikakausi on vaihtumassa
Kirsti Kekillä on näköalaa yleisten kirjastojen muutokseen parinkin paradigman ajalta. Ensimmäinen aikakausi oli hajanaisen, palveluilta ja osaamiselta epätasaisen kirjastoverkon muuttaminen ammattimaiseksi ja laadukkaaksi. Pätevä henkilökunta, järjestetty ja hoidettu kokoelma sekä asianmukaiset tilat konkretisoivat kirjaston idean 1960-80-luvuilla. Toinen vaihe alkoi tietoyhteiskunnan syntyessä.
”Jos emme olisi määrätietoisesti tuoneet kirjastoa 1990-luvulla tietoyhteiskuntakeskusteluun, olisivat kunnanisät antaneet kirjastoille toimistosta ylijääneen tietokoneen”, Kirsti sanoo.
”Raivasimme kirjastot tietoyhteiskunnan eturintamaan. Otimme paikkamme ydintehtävään nojaten: kirjastot tarjoavat asiakkailleen tien tietoon. Jos tieto on verkossa, on kirjastonkin oltava. Nyt tekniikan jatkuva uudistuminen tuo haasteita henkilöstölle, jonka odotetaan osaavan enemmän kuin asiakkaan.”
Kirjastojen olosuhteiden korjaaminen lähtee kuntapäättäjien ymmärryksestä. Internetin tullessa konerahat raavittiin kasaan markka markalta ja mukana oli myös yksityisiä lahjoittajia. Yksi valtion reaktio oli Kirjastot.fi:n perustaminen, jolloin verkkoon saatiin valtakunnallisesti atk:n ja verkkopalvelujen koulutusta.
Pätevyys on kyvykkyyttä
Kirsti Kekin OKM-aikana käytiin kamppailut kirjastoammatillisen pätevyyden edellyttämisestä. ”Kirjastoammatillisen, etenkin korkea-asteen, pätevyysvaatimuksilla on alusta asti pyritty turvaamaan koko maahan laadukkaita kirjastopalveluja. Ihmisillä on oikeus samantasoiseen palveluun asuinpaikasta riippumatta.”
Kirjastoammatillinen koulutus antaa tietoa ja valmiuksia ymmärtää kansallista ja kansainvälistä kirjastoverkostoa, toimintaa ja kehittämistä kokonaisuutena.
Pätevyys ei ole pelkkää kelpoisuutta. Kirsti Kekki toteaa yrittäneensä kirjastohenkilöstön ”lisäkoulutuspakkoa” kirjastoasetukseen. Niin kauan kun Tampereen yliopistolla oli mahdollisuus Täydennyskoulutuskeskuksen kautta tarjota kohtuuhintaisia kursseja, osaamisen kartuttamiseen oltiin kunnissa valmiita satsaamaan. Kun hinnat nousivat, loppui halukkuus. Vaikka OKM on rahoittanut pari vuosikymmentä erilaisia täydennyskoulutuksia, systemaattinen pitkäjänteinen täydennyskoulutus puuttuu edelleen.
”Kirjastoissa on päästävä mukaan yhteiskunnan tietohuoltoon ajantasaisin välinein ja tiedoin. Kykyä auttaa asiakasta ei ole jos ammattilainen ei pysy ripausta edellä autettavaansa. Koulutukselle on nyt erityistilausta. Tietotekniikan ja toimintaympäristön muutos on merkittävä.”
Kekki toivoo kirjansa auttavan tulevaisuuden toimijoita. Kirjasto ei aina ole ollut tällainen, vaan sen kehittäminen on vaatinut visiota ja työtä vision eteen. Nykykehittäjälle Kirstin kirja antaa selkänojan ja sen avulla löytää arvokkaita ideoita, jotka vieläkin ovat toteuttamatta.
”Ehkäpä minun ajatukseni on ollut korostaa kirjastoissa sitä ydintä, mitä muualta ei saa. Siinä lepää kirjastojen tulevaisuus. Mikä nyt on sitä, mitä asiakas haluaa ja mitä kukaan muu ei pysty tarjoamaan? Kilpailu kovenee ja alalla on syytä jatkuvasti päivittää oma osaaminen.”
Mitä nyt hallitusohjelmaan?
”Ministeriössä nyt toimivat tietävät varmaan parhaiten. Nykyisen hallituksen ohjelmaan saatiin vihdoin viesti siitä, että kirjastot ovat välttämättömiä kaiken ikäisten oppimisessa. Tuota olen painottanut eri strategioissa ja se varmaan tulee esiin kirjassanikin. Olla olennainen osa jotakin tärkeää – koulutus on Suomen valtti ja kirjastolla pitää olla oma omintakeinen paikka siinä prosessissa.”
Kirsti Kekin viesti alalle on, että kirjasto on jatkuvasti keksittävä uudelleen ajan tarpeisiin. Tietohuollosta on aina kyse, tekniikat vaihtelevat. Kaupunkiverstaankin 3-D-tulostimet ja tarraleikkurit ovat vain lenkki ketjussa, jolla ihmisiä autetaan ottamaan todellisuus haltuun. Muihin lenkkeihin kannattaa edelleen paneutua Kirsti Kekin moninaisten julkaisuiden avulla.
Katso myös Kirjastokaistalta Kirsti Kekin haastattelu: http://www.kirjastokaista.fi/kekki-menestystarina
KUKA: Kirsti Kekki
* Kulttuuriasiainneuvos, OKM 1998–2011
* Uudenmaan ja Etelä-Suomen lääninhallitus kirjastotoimentarkastaja 1988–1998
* Työskennellyt kaupungin ja kunnan kirjastoissa Vantaalla, Helsingissä, Hyvinkäällä, Tuusulassa ja Hämeenlinnassa.
* Suomen Kirjastoseuran hallituksen vpj 1993–1996.
* Kirjastonhoitajaliiton liittovaltuuston j. 1982–1983, hallintojaoston j. ja pj. 1983–1988.
Julkaisuja:
Kirjastosäännöstöt 1990, 1993 ja 1999.
Kirjastopoliittinen ohjelma 2001-2004. Työryhmän muistio.
Kirjastostrategia 2010, tiedon ja kulttuurin saatavuuden politiikka
Kirjaston kehittämisohjelma 2006-2010, kirjasto maaseudun ja taajamien monipalvelukeskuksena
Opetusministeriön kirjastopolitiikka 2015
Menestystarina nimeltä kirjasto. Näin sen koin. Avain 2013, tätä kirjoitettaessa painossa.
