Turun kirjastoja johtamaan valittu Rebekka Pilppula muistuttaa, että osa hyvästä työstä saakin jäädä piiloon.
”Tarmokas? Minähän olen laiska! Tarvitsen tarkkoja deadlineja ja kalenteriin täyteen merkintöjä, jotta pysyn käynnissä. Se sopii hyvin, koska tämä työ on niin kivaa ja merkityksellistä”, sanoo Rebekka Pilppula.
Ei tarvita kristallipalloa ennustamaan, että Turun kaupunginkirjaston uuden kirjastopalvelujohtajan kalenteri pursuaa kohta tehtäviä ja tapaamisia. Haastattelupäivänä Pilppula on ehtinyt olla talossa vasta kuukauden.
Pilppula oli aiemmin Joensuun kulttuuri- ja kirjastopalvelujohtaja. Sieltä hänet valittiin Turkuun 25 hakijan joukosta. Turun edellinen johtaja Aart de Heer haki eroa virasta viime keväänä.
Kirjastossa uutta johtajaa on kaivattu hartaasti. Onko ilmapiirissä aistittavissa Messias-odotuksia?
”Enpä usko. He toivovat vaan, että tulee johtaja, joka pysyy.”
Pilppula on ajatellut pysyä. Hän on kotoisin Laitilasta ja Turku on hänen rakas opiskelukaupunkinsa. Hän on valmistunut Turun yliopistosta vuonna 1996 pääaineenaan kulttuurihistoria. Sivuaineena oli yleinen kirjallisuustiede.
Tampereen yliopistosta hän kävi hakemassa kirjastopätevyyden ja aviomiehen, jonka rinnalla tie vei Joensuuhun.
Ensimmäinen kesätyö kirjastossa oli Turun kaupunginkirjastossa kesällä 1988. Ympyrä sulkeutuu kauniisti.
Kirjastoauto opetti
Rebekka Pilppula kaataa kuppiinsa rooibosteetä ja puhuu kahvilan puheensorinan läpi painokkaasti siitä, että kaikki, aivan kaikki kirjastossa pitää tehdä asiakkaan hyväksi. Hän katsoo tiiviisti silmiin varmistaakseen, että viesti menee perille.
Työura alkoi Joensuun kaupunginkirjastossa vuonna 1994 ja siihen on mahtunut monenlaisia pätkiä ja sijaisuuksia. Yksi mieluisimmista asemapaikoista oli pyörien päällä.
”Se oli hauska parivuotinen. Kirjastoautossa oli rentoa porukkaa ja siellä ihan oikeasti ajateltiin, että asiakas tulee aina ensin. Pysäkkejä muuteltiin tarvittaessa sen mukaan, mikä oli asiakkaille parasta.”
Pilppula korostaa, että kaikki se työ ja säätäminen, joka asiakkaan onnistuneen kohtaamisen takana on, saa jäädä piiloon. Kirjaston työpäivän tuhansissa pienissä vuorovaikutuksen tilanteissa luodaan asiakkaalle kokemus siitä, että asiat sujuvat helposti ja kevyesti.
”Kaikki käyttävät kirjastoa. Siksi ei ole yhdentekevää, miten ihminen kohdataan. Toisaalta kirjastoissa vähätellään omaa osaamista aivan turhaan. Mehän olemme ihan loistavia!”
Asiakkaan etu olisi se, että verkkomaksaminen saataisiin vihdoin kirjastoihin. Se on Pilppulan suuri toive.
Millainen johtaja?
Turun pääkirjaston aulaan valoa tuovat isot ikkunat.
Tällaisia ensivaikutelmia Turun kirjastolaisilla on uudesta pomostaan:
Helposti lähestyttävä. Vastaanottavainen ja kuunteleva. Ammattilainen. Nokkela. Hyvää lounasseuraa.
Hän tunnistaa olevansa rento ja helposti lähestyttävä.
”Mutta osaan olla myös tiukka ja minulla on kanttia puuttua asioihin, jos siihen on oikeasti tarvetta.”
Millainen johtamistyylisi on?
”No sitähän tässä on koko viime syksy tentattu.”
Hän luonnehtii itseään strategiseksi johtajaksi. Vahvana välkehtivä strategia on olennainen väline hänen työkalupakissaan, ja hän myös käyttää sitä.
”Haluan luoda selkeät tavoitteet ja viedä ne käytännön tasolle. Haluan määritellä päämäärät, linjat ja omat stepit, joihin sitoudutaan.”
Turun kaupunginkirjaston strategiasta hän ei voi vielä puhua. Ensin hän vierailee kaikissa lähikirjastoissa ja jokaisessa pääkirjaston tiimipalaverissa.
Vaikka visiot ja kirjaston kehittäminen ovat Pilppulalle johtamisen ydintä, hän hoitaa valittamatta myös byrokratiaa.
Joensuussa hän profiloitui muutosjohtajajana. Hän loi alueelle seutukirjaston, jossa lähiseudun kuntien kirjastolaiset siirtyivät Joensuun kaupungin palvelukseen.
Muutosjohtamisen hän näkee joukkuepelinä, jossa on erilaisia vaiheita. On tärkeää kuunnella kellokkaita, jotka antavat äänen työntekijöiden ahdistukselle ja pelolle. Ruohonjuuritasolla muutos voi tuntua sekavalta ja epämääräiseltä.
”Osa innostuu heti, osa hitaammin. Pelkoja täytyy käsitellä, ja kaikkien pitää tuntea tulevansa kuulluksi. On hienoa nähdä, kun ihmiset alkavat sitoutua ja päättävät lähteä mukaan.”
Entä kriisijohtaminen?
”No, kokemus on opettanut sitäkin.”
Kirjastolaki toimii jo
Pilppula on tyytyväinen kirjastolakiin, joka hänen mielestään näkyy jo kirjastojen arjessa. Hän iloitsee siitä, että kaiken muun hyvän lisäksi lukemisen edistäminen on kirjattu lakiin.
Turun kaupunginkirjaston tapahtumakonsepti on miellyttänyt häntä jo pitkään. Hän laskee, että kirjastossa toimii ainakin kymmenen lukupiiriä. Lisäksi on lukulähettejä vanhuksille ja kirjavinkkareita koululaisille. Hänen mielestään mediakasvatusta voisi tehdä vaikka vuorokauden ympäri.
Miten kirjastot voivat edistää tasa-arvoa, demokratiaa ja sananvapautta?
”Yhteiskunnallinen ja kulttuurinen vuoropuhelu voi olla niinkin pieniä asioita kuin ajankohtaiseen asiaan reagoivan näyttelyn tai noston tekemistä. Se voi olla myös tapahtumia ja varsinkin lähikirjastoissa asukkaiden mukaan ottamista”, hän sanoo.
Esimerkiksi Tanskan Århusin Dokk1-kirjastossa on paljon poliittisia tapahtumia. Miltä tällainen kuulostaa?
”Suomen kirjasto on neutraali ja saakin olla. 1970-luvulla suomalaiset kirjastot ottivat tiukasti kantaa, mutta on hyvä, että kirjastot eivät enää lähde profiloitumaan minkään asian puolesta.”
Sananvapauden puolustaminen tarkoittaa Pilppulan mukaan sitä, että jos tilaa annetaan yhdelle ajattelutavalle, sitä annetaan myös vastakkaiselle.
Vaski, Koha ja seutukirjasto
On eräs asia, josta Pilppulan on hiukan hankala puhua. Se on Koha, avoimeen lähdekoodiin perustuva kirjastojärjestelmä, jota Joensuun kirjasto pilotoi.
Varsinais-Suomen Vaski-kirjastoissa on käytössä Axiellin Aurora-kirjastojärjestelmä. Asiakkaalle tuleva näkymä on nimeltään Vaski-Finna.
Pilppula puolestaan on Koha-Suomi Oy:n hallituksen puheenjohtajana. Hän istuu kahdella tuolilla ja tiedostaa sen.
Turun kaupunginvaltuusto on jo tehnyt Kohaan liittymisestä päätöksen. Muut Vaski-kirjastot tekevät päätöksensä itsenäisinä kuntina. Osa on jo ostanut osakkeita.
”Avoimen lähdekoodin järjestelmä vaati aivan erilaisen asenteen kuin tavallinen kirjastojärjestelmä. Ei voi vain soittaa järjestelmätoimittajalle ja sanoa, että nyt on ongelma”, Pilppula sanoo.
Vaski-kirjastoissa on sellainen mielikuva, että Koha olisi vielä kovin keskeneräinen.
”Kohassa ja Suomen Koha-yhteisössä on paljon hyvää kehitystä. Yhteistyö Kansalliskirjaston kanssa toimii erittäin hyvin.”
Hän laskeskelee, että noin miljoona suomalaista kirjastoasiakasta on jo Kohan piirissä. Joensuun lisäksi Kohaa käyttävät kimpat Outi, Kyyti, Lumme ja Helle sekä Lapin kirjastot.
Entä tuleeko Vaskista nyt seutukirjasto?
”Vain siinä tapauksessa, että se on asiakkaan etu. Seutukirjastoa ei tehdä kirjastojen henkilökunnalle vaan asiakkaille. On ainakin syytä keskustella, onko Vaski oikean kokoinen.”
Historia näkyy
Pilppulan työhuone on Turun pääkirjaston uuden puolen kolmannessa kerroksessa. Ikkunasta näkyy Turun tuomiokirkko, vanha maaherran virkatalo ja vanha kirjastotalo. Kulttuurihistorioitsijalle näkymä on rakas.
Pilppula aikoo harrastaa turismia Turussa. Hän on ostanut Sammakon kirjakaupasta uuden Turku-kaupunkioppaan, jonka avulla aikoo tutustua nuoruutensa katuihin ja rakennuksiin uudelleen.
Myös kaupungin runsas kulttuuritarjonta pääsee testiin. Pilppula on jo ehtinyt käydä teatterissakin. Tapahtumia riittäisi vaikka joka päivälle, mutta kirjoille omistetusta ajasta lukemisen multitaskaaja ei tingi.
”Minulla on useita kirjoja kesken samanaikaisesti. Eri tilanteissa tarvitsee erilaisia kirjoja. Väsyneenä pitää olla käsillä vähän kevyempääkin.”
Äiti asuu lähellä Laitilassa, mutta aviomies ja pojat kaukana Joensuussa.
”Nuorimmainen poika lähti armeijaan ja vanhempi on jo omillaan. Elämäntilanne oli sellainen, että minä saatoin lähteä Turkuun.”
Fakta
koulutus: Filosofian maisteri
Pahin pelkosi: Joutua tekemään nettisivuja ihan itse
Heikkoutesi: Irtokarkit
