Etusivu> Kirjastolehti > Kirjastoportsari

Kirjastoportsari

Avaimenhaltijaksi palkattavalla virkailijalla on oltava paitsi informaatioalan myös sissikoulutus. Ei voida sallia, että kriittiset esseet ja akateemiset räkytykset lojuvat aivan vapaasti sormeiltavissa.

SÄÄDETTIIN, että maamme lainauslaitoksiin oli perustettava erityinen ovivahdin virka. Ovivahdin työnkuva oli oleva sangen samantapainen kuin anniskeluravintoloissa: estää sisäänpääsy heiltä joilla on sisäänpääsyyn suurin halu, ja ohjailla ulos liian hyvin viihtyvät asiakkaat. Kirjastoon ei enää käveltäisi kuin kukkakauppaan, esittämättä muuta henkilötodistusta kuin lainauskorttia ja joutumatta vastaamaan pistäytymisen tarkoitusta koskeviin tiedusteluihin. Oleskelu muuttuisi asiattomaksi, kun kirjastoasiakas ei pyydettäessä suostuisi näyttämään tutkimaansa teosta.

NÄIN säädettiin, jotta kuka tahansa ei voisi tutustua mihin tahansa informaatioon. Kirjastoihimme on vuosikymmenten aikana huolettomasti kulkeutunut luvuton määrä nyttemmin vaarallisiksi luokiteltavia teoksia. Tieto väärissä aivoissa kaataa hallituksia, kun yksityisajattelijat liittoutuvat. Tietämätön puolestaan on vastukseton johdateltava. Vertailuanalyysiin kykenevä yksilö on kiusankappale asettaessaan kysymyksiä, joihin johto on pakotettu antamaan virallisen vastauksen.

SÄÄDETTIIN, aivan, säädettiin: puhun passiivissa, kun kiistän tietäväni kuka nuijaa piteli ja vahvisti päätöksen, ja keitä istui läsnä. Joka tapauksessa tuo kasvoton mahtiryhmä ei sietänyt ajatusta että romaani, novelli tai runo viskaa lokaisen luutunsa heidän kasvoilleen, noin kuvainnollisesti. Kirjallisuus, joka pyrkii muuttamaan maailmaa, muuttaa ensiksi altista lukijaa. Vaan kun kirja pidetään visusti suljettuna, ei sen sisältä mikään hyppää kenenkään silmille.

MUUT kuin kiistattomat ajanvietekirjat on pantava lukon taakse. Avaimenhaltijaksi palkattavalla virkailijalla on oltava paitsi informaatioalan myös sissikoulutus. Ei voida sallia, että kriittiset esseet ja akateemiset räkytykset lojuvat aivan vapaasti sormeiltavissa. Ken on kerran ajatellut uudesti, ei epäily siitä pitäen anna rauhaa. Pimeässä, soihduttomana, toisiinsa törmäillen ja olematonta kaidetta hapuillen on kansamme kuljettava. Muutoin kansa lakkaa muistuttamasta karjaa ja havahtuu peräämään syntyperäänsä kuulumattomia oikeuksia.

KAIKEKSI onneksi ovat kirjastolaitokselle osoitetut määrärahat vuosi vuodelta pienenemässä. Näin voidaan varmistaa, että lainahyllyille päätyvät teokset ovat säätäjäin killan läpilukemia ja hyväksymiä. Heidän sensuuritehtävänsä on ymmärrettävästi erittäin kuluttava. Kukaan ei tuijota niin paljon pornoa ja väkivaltaa kuin raati, joka päättää ikärajoista ja esityskielloista.

KUN kirjastoportsarin virka astuu voimaan, tulemme todistamaan lainastojen ovensuissa arvatenkin seuraavanlaisia sananvaihtoja: ”Mitä, en varmaan oo lukenut kuin Kirkkosanomat puoliltapäivin ja iltapäivällä Veikkaajan!”

“Silmät kiiltää kyllä siihen malliin, että on Houellebecqia ja Nyléniä ahmittu heti aamuyhdeksältä. Herra on hyvä ja lähtee nyt vaan kotio.”

SUHTAUTUMINEN torjutuksi tulemiseen vaatii asiakkaaksi pyrkivältä tiettyä kypsyyttä. Itsehillintä on sitä että pidättäytyy tekemästä sellaista mitä kaikkein mieluiten tekisi.

Kirjoittaja on muusikko, sarjakuvapiirtäjä, kuvataiteilija ja kirjailija