”Maailman paras kirjastokunta -kilpailussa luotetaan siihen, että kyllä kansa tietää.”
LAINANPÄIVÄN tapahtumissa kirjasto näyttäytyi januskasvoisena. Aattona kirjastoväkeä kokoontui Helsingissä Pikkuparlamenttiin pohtimaan informaatioalan maailmanlaajuista kehitystä ja sen vaikutusta kirjastoihin. Lainanpäivänä jonotin pääsyä Nokian pääkirjastoon. Juttelin rouvan kanssa, jonka rollaattorin kori oli täynnä lainakirjoja. Kirjaston yleisötilaisuudessa keskusteltiin uuden kirjaston rakentamisesta. Rouva oli huolissaan uuden kirjaston sijainnista – pääseekö hän sinne omin voimin kuten tähän asti.
YLEISET kirjastot henkilökuntineen tasapainoilevat IFLA Trend Reportin ja rollaattorin välimaastossa. Kirjaston pitää luoda ja ylläpitää verkkopalveluja ja -sisältöjä, mutta samaan aikaan asiakkaat haluavat edelleenkin asioida henkilökohtaisesti hiljaisissa kirjastoissa. Globaalien trendien digikirjastolla ja kirjakirjastolla on kuitenkin yhteinen päämäärä: kansalaisten pääsy tietoon ja oikeus sivistykseen.
OIKEUS kirjastoon kuuluu kansalaisten sivistyksellisiin perusoikeuksiin. Toisaalta yksilön oikeus kirjastoon on myös yhteiskunnan kannalta sijoitus tulevaisuuteen. Uusia nokioita ei synny ja pisat kaatuvat päällemme, jos emme sivistä itseämme lukemalla joko painettua tekstiä tai sähköisiä aineistoja. Yksilön oikeus monipuoliseen lukutaitoon ja elinikäiseen oppimiseen merkitsee yhteiskunnan kannalta hyviä veronmaksajia.
JUURI kun olimme melkein toipuneet viimeisimpien Pisa-tulosten pettymyksestä, joudumme nielemään Digibarometri 2014:n tarjoaman karvaan kalkin. Suomalaisilla on 22 maan joukossa huipputason edellytykset digitalisaatiossa, mutta onnistumme vain keskinkertaisesti. Siksi Digibarometrin taustalla olevat DIGILE, Teknologiateollisuus ja Verkkoteollisuus vaativat, että kaikki julkiset palvelut on tarjottava verkossa ja digitaalisia perustaitoja on kasvatettava.
MITÄ tapahtuu, kun kunnalliset päättäjät lukevat Digibarometria ja valtionosuusuudistuksessa ehkä poistuu kirjastojen korvamerkitty rakennusraha? Todennäköisesti kirjastot ainakin joutuvat entistä tarkemmin perustelemaan sitä, että miksi digitaalisessa kunnassa vielä tarvitaan kirjastoautoa tai miksi kirjastorakennus kannattaisi peruskorjata.
MAAILMAN paras kirjastokunta -kilpailussa luotetaan siihen, että kyllä kansa tietää. Kilpailun kriteereinä ovat selkeät, määrälliset tilastotiedot, joten kuntia voidaan verrata samoilla mittareilla. Voi olla, että kirjaston toimintamäärärahat eivät ole hääppöiset, mutta asiakkaat äänestävät jaloillaan ja käyttävät silti kirjastojaan. Hyvän kirjaston ammattitaitoinen henkilökunta osaa palvella asiakkaitaan niin, että virtuaalikäynnin sijaan he haluavat käydä myös fyysisesti kirjastossa ja lainata aineistoja. Jos kilpailu järjestetään lähivuosina uudelleen, mittareihin voidaan ehkä lisätä luotettavat tiedot virtuaalikäynneistä ja e-aineistojen käytöstä.
VIIME vuoden tilastot julkaistaan lähiaikoina. Nyt saamme kokonaiskuvaa siitä, miten kuntaliitokset ovat vaikuttaneet kirjastojen toimipaikkojen ja henkilöstön määrään, kun viiden vuoden suoja-ajat ovat umpeutuneet.
