Jooga on täyden kympin kirja, kirjoittaa kirjavinkkari Marika Helovuo.
Emmanuel Carrère: Jooga (Sammakko 2024, suom. Kristina Haataja)
”Romahdus kumpusi minusta itsestäni.”
Emmanuel Carrèren piti alun perin kirjoittaa pieni ja hyödyllinen opaskirja joogasta. Siinä hän selittäisi hyväntuulisesti tietämättömille, että jooga on muutakin kuin pelkkä mukava liikuntalaji. Saadakseen homman käyntiin hän päätti osallistua kymmenen päivää kestävälle intensiiviselle vipassana-meditaatiokurssille. Neljän päivän kuluttua hän jätti kurssin kesken ja kirjoitti aivan toisen kirjan.
Joogaksi nimeämässä teoksessaan Carrère tekee syväsukelluksen omaan mieleensä. Hän kuljettaa lukijan mukanaan ensin terrori-iskusta toipuvaan Pariisiin, sitten psykiatrisen sairaalan suljetulle osastolle ja lopuksi Kreikan Leroksen saarelle, jossa hän osallistuu pakolaistyöhön. Kaiken rinnalla kulkee hänen epätoivoinen ja elämänmittainen yrityksensä löytää mielenrauha.
Carrèren tapa kirjoittaa esseemäistä autofiktiota poikkeaa ilahduttavasti niistä, jotka kaivelevat teoksissaan vain omaa ja lähipiirinsä napaa. Hänen näkökulmansa laajenee jatkuvasti ja ällistyttävän helpon oloisesti yllättäviin suuntiin. Koskaan ei tiedä, mitä seuraava lyhyt luku pitää sisällään. Hänellä on myös montaignemaista älykästä itseironian tajua. Carrère on Ranskassa huippusuosittu. Häntä rakastavat sekä kriitikot että lukijat. Sääli, ettei häntä ole suomennettu enempää. Jooga on täyden kympin kirja.
Nina Wähä: Babetta (2023 WSOY, suom. Sanna Manninen)
”Hän kutsuu ja minä tulen. Niin se on. On aina ollut.”
Nina Wähän romaanin ydin kiteytyy sen ensimmäiseen lauseeseen: Mitä on ystävyys? Onko se platonista, sisarellista vai kiihkeän intohimoista? Omistavaa, kunnioittavaa vai rikkovaa? Millaista sen pitäisi olla? Ja millaista se todellisuudessa on? Wähä tarkastelee ystävyyden tematiikkaa monesta eri kulmasta ja saa lukijan kysymään: onko pääparin suhteessa kysymys ystävyydestä lainkaan?
Babetta kertoo Lousta ja Katjasta, jotka tapaavat toisensa vuosien tauon jälkeen kolmekymppisinä. Lou, kansainvälistä menestystä niittänyt elokuvatähti, on kutsunut Katjan luokseen huvilalleen Etelä-Ranskaan. On tarvittu vain yksi tekstiviesti: Tule tänne! ja Katja on rientänyt paikalle. Niin se on aina ollut.
Juonen tasolla kirjassa tapahtuu vähän ja silti Wähä pitää lukijan tiukasti otteessaan. Hän kuljettaa tarinaansa eteenpäin hienovaraisesti vihjaillen ja onnistuu luomaan loppua kohden yhä painostavammaksi käyvän tunnelman. Ystävyyden teeman lisäksi teoksessa käsitellään myös elokuvamaailman epätasa-arvoa ja metoo-teemaa. Yllättävä loppuratkaisu jää vaivaamaan mieltä pitkäksi aikaa.
Gianni Solla: Ystävyyden oppimäärä (Otava 2024, suom. Helinä Kangas)
”Jo noina ensi hetkinä, jolloin tarkkailin hänen käyntiään, aloin vertailla itseäni häneen.”
Myös Gianni Sollan ensimmäinen suomennettu teos kertoo pohjimmiltaan ystävyydestä ja sen voimasta vaikeina aikoina. Ankara isä kasvattaa rammasta Davidesta sikatilansa jatkajaa Mussolinin ajan Italiassa. Davide tahtoisi elää toisin, mutta rohkeus nousta vastarintaan puuttuu. Vahvatahtoisen ystävänsä Teresan avulla Davide alkaa kuitenkin haparoida kohti vapautta.
Kun paikkakunnalle saapuu joukko kodeistaan karkotettuja juutalaisia, Davide saa toisen ystävän: taiteellisen ja pohdiskelevan Nicolaksen, joka osaa kaiken kukkuraksi lukea. Yhtäkkiä Davide tajuaa haluavansa olla kuin hän. Lukutaidon myötä koko maailma avautuu Davidelle ja hän onnistuu lähtemään kylästä. Lopulta hänen on kuitenkin palattava takaisin selvittämään, mitä Nicolakselle tapahtui.
Gianni Sollan koskettava tarina kertoo ihmisyyden syvimmästä olemuksesta: kaipuusta löytää elämälle merkitys yhteydessä muihin. Sen keskiössä on yhteiskunnallisuuden sijaan viisas ja sielukas tarina toisiaan loppuun asti kannattelevista yksilöistä. Menneisyyteen sijoittuva tarina elähdyttää myös siksi, ettei siinä ole yhtä ainoaa viittausta nykyteknologiaan.
