JOS kirjastolaista luovutaan kokonaan, pienten kuntien kirjastot häviävät jossain vaiheessa säästöjen tieltä.
UUDESTA kirjastolaista ja sen valmistelusta on kohistu jo jonkin aikaa ja asian tiimoilta on käyty keskustelua julkisuudessa laajasti. Omassa työssäni Humppilan kunnankirjastossa nykyisen lain pykälät ovat näyttäytyneet eri tavoin, mutta esillä ovat olleet erityisesti henkilöstön osaamiseen ja kirjastopalveluiden järjestämisvelvollisuuteen liittyvät asiat. Lain mukaan kunta voi järjestää kirjasto- ja tietopalvelut itse tai joko osittain tai kokonaan yhteistyössä muiden kuntien kanssa tai muilla tavoin.
PALVELUJA on harvoin mahdollista järjestää yksin ja kirjastojen yhteistyö onkin viety monin paikoin jo hyvin pitkälle. Kuntien välistä yhteistyötä käytetään myös hyväksi esimerkiksi silloin kun pohditaan palkataanko uutta henkilökuntaa vanhan tilalle. Tämä korostunee erityisesti kirjastonjohtajien kohdalla.
TÄÄLLÄ Lounais-Hämeessä on useaan otteeseen keskusteluissa noussut esiin kirjaston jaettu johtajuus. Näissä keskusteluissa taloudelliset seikat – erityisesti henkilöstöjärjestelyistä koituvat säästöt – usein peittävät alleen ongelmat näiden järjestelyjen käytännön toteutuksessa. Kirjastolaki on ollut korvaamaton apu tilanteiden ratkaisemiseksi. Olen useammankin kerran joutunut selittämään kuntapäättäjille, mitä laissa sanotaan ja mihin se kuntaa palvelun järjestäjänä velvoittaa.
TALOUDELLISTEN resurssien vähentyessä entisestään kunnat turvautuvat palveluiden järjestämisessä yhdistelmävirkoihin ja muihin kikkoihin, jotta samat asiat saadaan tehtyä pienemmällä rahalla. Miten silloin käy pienten paikkakuntien kirjastojen, joissa henkilökuntaa on vähän ja kirjastonjohtajan aika kuluu muissa kuin päivittäisissä kirjastotehtävissä?
HENKILÖSTÖN osaaminen ja ammatilliset pätevyysvaatimukset korostuvat, mitä pienemmistä yksiköistä puhutaan. Jos uudessa laissa ei säädetä henkilöstön pätevyysvaatimuksista tai ammatilliset pätevyysvaatimukset poistetaan esimerkiksi kirjastonjohtajan osalta, voi pienessä kirjastossa olla tilanne, jossa puolella henkilökunnasta ei ole kirjasto- ja tietopalvelualan koulutusta. Käytännön arkityön oppii lähes kuka vain, mutta alan tuntemus ja ammatillinen pätevyys ovat keskeisiä toiminnan suunnittelussa ja uudistamisessa.
POHTIMISEN arvoista on myös se, mitä mahdollisia sanktioita lain noudattamatta jättämisestä voisi seurata. Kirjasto on kunnallinen lähi- ja peruspalvelu, jonka toteuttaminen on jokaisen kunnan omalla vastuulla. Onko tämän palvelun toteutuminen kuitenkin jokaisen kunnan omantunnon kysymys? Jos päättäjiä ei kiinnosta, onko kirjastossa tarpeeksi pätevää henkilökuntaa vai ei, voiko laki vaikuttaa tähän? Mitä hyötyä on laista, joka vain teoreettisella tasolla velvoittaa toimimaan tietyllä tavalla?
JOS kirjastolaista luovutaan kokonaan, pienten kuntien kirjastot häviävät jossain vaiheessa säästöjen tieltä. Se lisää eriarvoisuutta. Oltiin kirjaston kokoelmista tulevaisuudessa mitä mieltä tahansa, on sen sosiaalinen merkitys ihmisten kohtaamispaikkana monelle varsinkin pienellä paikkakunnalla erittäin suuri.
