Tampereen Hervannan kirjastossa saa opastusta kirjaston käyttöön muun muassa arabian tai bengalin kielellä. Vapaaehtoiset avustajat kannustavat maahanmuuttajataustaisia ryhtymään kirjaston käyttäjiksi.
Hervannan kirjastossa toimii ryhmä kirjastolähettiläitä. He ovat vapaaehtoistyöntekijöitä, jotka puhuvat äidinkielinään arabiaa, bengalia, daria, hindiä, kiinaa, turkkia ja urdua.
”Vietämme aikaa kirjastossa toivottaen ihmisiä tervetulleiksi ja yrittäen auttaa silloin, kun joku tarvitsee apua”, kirjastolähettiläs Rihab Eldsogi kertoo.
Lähettiläiden apu on suunnattu erityisesti kirjaston uusille asiakkaille, jotka eivät puhu paljoa suomea, eivätkä siksi ole rohkaistuneet tutustumaan kirjastoon. Lähettiläät opastavat kirjaston käyttöä omilla äidinkielillään.
Vapaaehtoisia on jo yli kymmenen. Kuukausittaiset päivystykset aloitettiin syksyllä. He ovat neuvoneet asiakkaita muun muassa kirjastokorttien hankinnassa.
Uusille tulijoille on ollut myös kirjaston tiloihin tutustumista lähettiläiden kanssa. Samalla on saanut kysellä kirjaston palveluista.
Rihab Eldsogi kokee, että lähettiläiden pelkällä läsnäolollakin on myönteistä vaikutusta. Vapaaehtoiset sijoittavat pöytänsä keskeiselle paikalle kirjastossa.
”Vaikka ei puhuisi suomea, saattaa tuntea, että kirjaston palvelut ovat lähellä.”
Ratkaisu ongelmaan
Idea kirjastolähettiläistä on peräisin Ersin K:lta, yhdeltä vapaaehtoisista.
Idea sai alkunsa koulutuksesta, jossa tarkkailtiin julkisia paikkoja. Ersin K näki kirjastossa tapahtuman, jossa ei näyttänyt olevan yhtään maahan muuttanutta lasta.
Tapahtuman vetäjät sanoivat sen johtuvan kielimuurista. He kertoivat myös, että tapahtuma järjestetään vain kerran vuodessa, koska vapaaehtoisista oli pulaa. Ersin K päätti etsiä ratkaisua molempiin ongelmiin.
Idea kehittyi keskusteluissa omien ystävien ja Suomen kulttuurienvälinen yhteisö -järjestön kanssa.
Idea tuntui Hervannan kirjastolaisten mielestä osuvalta. Mukana lähettilästoiminnassa ovat tietopalvelusihteeri Minna Bäckroos ja kirjastonhoitaja Susanna Puranen. He tapasivat kirjastolähettiläät ensimmäistä kertaa melkein vuosi sitten. Silloin suunniteltiin toiminnan yksityiskohtia ja sovittiin aloituksesta.
Bäckroos ja Puranen järjestivät lähettiläille perehdytyksen Hervannan kirjastossa. Sen aikana kierrettiin tilat. Vapaaehtoiset saivat tietoa kirjaston palveluista ja säännöistä ja kuulivat vastauksia yleisimpiin asiakkaiden kysymyksiin.
Syksyllä lähettiläiden päivystyskertoja oli neljä.
”Enemmän kuin 25 ihmistä kävi kirjastossa ensimmäistä kertaa ja oppi palveluista”, Ersin K kertoo.
Tänä vuonna päivystykset jatkuivat maaliskuussa.
Rauhallisia kohtaamisia
Minna Bäckroos huomasi, että lähettiläiden rauhalliset kohtaamiset uusien asiakkaiden kanssa ja vertaistuki ovat tärkeitä.
”Asiakas voi kysellä ja ihmetellä lähettilään kanssa. Ei ole oletuksia siitä, että hän tietäisi valmiiksi jotain kirjastosta.”
Lähettiläät voivat kertoa miettineensä samoja asioita kuin asiakkaat.
”He voivat kertoa, jos heistäkin tuntui vaikealta löytää selkokirjoja täältä. Niitä voidaan mennä katsomaan yhdessä.”
Hervannassa halutaan lisätä kirjastolähettiläiden toimintaa. Esimerkiksi neuvolat ja päiväkodit voisivat olla osuvia paikkoja vinkata lähettiläistä.
Heti kirjastoon
Rihab Eldsogi käänsi kirjastolähettiläistä kertovan esitteen suomesta arabiaksi ja jakaa sitä verkostoilleen.
Hänestä tuli kirjaston ystävä vain pari päivää Suomeen saapumisen jälkeen vuonna 2018.
Hän löysi tiedon kirjastosta vastaanottokeskuksesta. Eldsogi meni tutustumaan kirjastoon lastensa kanssa. Nykyisin hänet pitää kiireisenä yrittäjän arki. Siitäkin huolimatta hän haluaa olla kirjastolähettiläs.
Eldsogin mielestä kaikkien kannattaa tutustua kirjastoon. Hän toivoo, että esimerkiksi maahan muuttaneet ikäihmiset kokoontuisivat kirjastoon suomalaisten ikätovereidensa tavoin.
Erityisesti hän toivoo Suomessa syntyneiden ja maahanmuuttaneiden välille lisää kohtaamisia ja yhteisöllisyyttä. Kirjastolla voi olla tässä iso rooli.
Eldsogi on kokenut yksinäisyyttä Suomessa ja tietää, ettei yhteisöllisyyden luominen ole aina helppoa. Hän suunnittelee, että kirjastolähettiläät voisivat järjestää kirjastossa tapahtumia.
”Esimerkiksi kansainvälisiä ruokapäiviä. Meillä voisi olla joka toinen kuukausi pari tuntia kestävä tapahtuma, jossa on hyvä tunnelma ja mahdollisuus luoda suhteita.”
