Tärkeitä kirjoja pitää olla kaksin kappalein, sanoo palkittu kauno- ja tietokirjailija.
Tiina Raevaara:
”En varsinaisesti keräile kirjoja, mutta minulla on paljon itselleni tärkeitä kirjoja. Samoin on kertynyt kirjoja, jotka haluaisin lukea tai jotka ovat tulevaisuuden projektien taustamateriaalia.”
“Kirjavalikoimani on hyvin sekalainen. Minulla on sekä tietoa että kaunoa, moneen kertaan lukemiani kirjoja sekä vielä lukemattomia, uusina ostettuja, divarista löydettyjä, lahjaksi saatuja tai kaverien poistolaatikoista pelastettuja sekä kustantajien ilmaiskappaleita. Jotkut kirjat ovat minulle niin tärkeitä, että olen ostanut niitä varmuuden vuoksi parikin kappaletta. Kirjoja on ehkä 800–900.”
1) Rakkain kirjani
”Ehkäpä Gaétan Soucyn Tulitikkutyttö, jonka olen lukenut kokonaan ja osittain lukemattomia kertoja. Esikoiskirjani käsikirjoitusta lukenut kustannustoimittaja suositteli sitä minulle. Kirja avasi minulle vahvasti kertojan ja tarinan yhteyden. Se, kuka tarinan kertoo, määrittää kaiken kerrontatavassa, kielessä sekä siinä, mitä ylipäätään tapahtumista tulee kerrotuksi. Tulitikkutyttö on myös kirja, jota on nykyään vaikea löytää. Siksi haluan pitää sen hyllyssäni ja siksi minulla on sitä useampi kappale.”
2) Mieluisin lahjaksi saamani kirja
”Sain äidiltäni lahjaksi Maarit Verrosen novellikokoelman Älä maksa lautturille, kun olin muuttanut jo omaan asuntooni. Kirja oli silloin minulle hyvin tärkeä. Olin aloittelemassa kirjoittamista, ja minua kiinnostivat kaikenlaiset kummalliset aiheet ja tarinat. Kirja antoi ikään kuin luvan kirjoittaa kummallisista asioista.”
3) Kirja, johon liittyy tarina
”Häpeällisin tarina liittyy Freddie Mercuryn elämäkertaan, jonka varastin teini-ikäisenä Keravan kirjastosta. Olin todella kova, suorastaan epätoivoinen Queen-fani ja janosin tietoa bändistä. Tuohon aikaan tietoa populaarikulttuurista oli paljon hankalampi saada kuin nykyään internetin äärellä. Piti olla sen varassa, mitä Suosikki tai Soundi sattuivat kirjoittamaan.”
4) Kirja, jota luen yhä uudelleen
”Luen hyvin monia kirjoja yhä uudelleen, eri syistä. Leena Krohnin Tainaron on yksi parhaista lukemistani kirjoista. Rakastan sen tunnelmaa, ja olen yrittänyt opetella, miten tunnelma on luotu tekstiin. Kirjan voi hyvin avata mistä kohdasta vain ja alkaa lukea. Tuntemattoman kirjoittajan hyönteisten kaupungista lähettämät kirjeet tekevät aina vaikutuksen.”
5) Häpeällisin kirjani
”Nolo rakkaus on Elizabeth Kostovan Historiantutkija, joka kertoo historioitsijasta, jonka isän Vlad III, Dracula siis, on ilmeisesti siepannut. Tarina kiehtoo kovasti ja olen lukenut kirjan moneen otteeseen. Nolous tulee tietysti siitä, että ammattikirjailijan pitäisi lukea jotakin korkeakirjallisempaa kuin vampyyritarinoita. Toisaalta olen itsekin kirjoittanut eräänlaisen vampyyriromaanin: Veri joka suonissasi virtaa ilmestyi huhtikuun alussa.”
6) Viimeksi lukemani kirja
”Kaunokirjoista sain viimeksi loppuun Kate Atkinsonin ihanan ja mahtavan Hävityksen jumalan. Tietokirjallisuuden puolelta luin viimeinkin H.P. Lovecraftin esseen Yliluonnollinen kauhu kirjallisuudessa.”
7) Kaipaan kokoelmaani
”Vanhoja lapsuuden rakkauksia, vaikkapa Edgar Rice Burroughsin Mars-sarjaa. Uudestaan luettuina ne luultavasti paljastuisivat aika kauheiksi. Kaipaan kuitenkin rakkaita kirjoja ympärilleni, jokin niissä herättää turvallisuutta. Tai ehkä pelkään, että muuten unohdan hyvät kirjat ja niiden herättämät ajatukset.”
