Runoilija Claes Anderssonin äidinkielen opettaja Holger Vikström sai hänet lukemaan kieltämällä kirjoja.
Runoilija Claes Anderssonin äidinkielen opettaja Holger Vikström sai hänet lukemaan kieltämällä kirjoja.
”Olen kerännyt kirjoja aina. Erotessani vuonna 1967 jätin kaikki kirjani entiselle vaimolleni. Sen jälkeen aloin taas haalia niitä. Kun olimme avovaimoni kanssa muuttamassa nykyiseen asuntoomme, meillä oli 160 hyllymetriä kirjoja. Jouduimme karsimaan ne 40 metriin. Nykyisin pyrin poistamaan kirjoja saman verran kuin hankin uusia. En osta kirjoja juuri koskaan uutena, paitsi syksyn kiinnostavimmat romaanit.”
1) Rakkain kirja
”André Giden omaelämäkerta Ellei vehnänjyvä kuole sai minut uskomaan, että minustakin voisi tulla kirjailija. Gide eli hyvin suojattua elämää Pariisissa 1900-luvun alussa. Hän huomasi jo hyvin aikaisessa vaiheessa olevansa homo, muttei tietenkään voinut kertoa sitä kenellekään. Kirjoittamalla hän pystyi muuttamaan oman elämänsä.”
2) Viimeisin lukemani kirja
”Luin juuri viime vuoden Finlandia-voittajan Jussi Valtosen romaanin He eivät tiedä mitä tekevät. Pidin siitä kovasti. Se on täynnä erilaisia maailmoja. Teos kuvaa hyvin medikalisaatiota ja sitä, miten lääketehtaat keräävät enemmän voittoja. Kirjassa on myös hyvin rakennettu oidipaalinen draama.”
3) Kirja, johon liittyy tarina
”Luen usein ystäväni Pentti Saarikosken runoja, myös teosta Kuljen missä kuljen. Tutustuimme jo 1950-luvun lopulla, kun hän debytoi runoilijana. Suomen kirjailijapiirit olivat silloin aika pienet. Tapasimme toisiamme usein, kapakoissakin. Olin Hesperian sairaalassa psykiatrina, kun hänet tuotiin sinne Dublinista. Juttelimme silloin paljon, vaikka hän olikin todella huonossa kunnossa.”
4) Kirja, jota luen yhä uudelleen
”Eeva-Liisa Manner on yksi suosikkirunoilijoistani. Hänen runonsa on koottu teokseen Kirkas, hämärä, kirkas. Olen kääntänyt joitakin hänen runojaan ruotsiksi. Kukaan ei pysty kirjoittamaan kuolemasta ja häviämisestä yhtä riipaisevasti kuin Manner. Hänen runoissaan on hyvin paljon särkyvää.”
5) Häpeällisin kirja
”Lapsuudenkodissani oli kielletty hylly. Siellä oli siihen aikaan uskallettuna pidettyjä eroottisia kirjoja, jotka tosin ovat tämän päivän mittapuulla vain romanttisia, kuten Knut Vatneströmin Levoton veri. Äidinkielen opettajallani Holle Vikströmillä oli nerokas opetusmenetelmä. Hän sai meidät kaikki lukemaan Giovanni Boccaccion Decameronin kieltämällä sen lukemisen. Luokallani oli 40 oppilasta ja kahdeksasta heistä tuli ammattikirjoittajia, kirjailijoita ja toimittajia.”
