Kaksi vuotta sitten Miia Huitti oli niin uupunut, että haaveili avioerosta ja kuolemasta. Sitten ystävä toi hänelle kirjan.
Kaksi vuotta sitten Miia Huitti oli niin uupunut, että haaveili avioerosta ja kuolemasta. Sitten ystävä toi hänelle kirjan.
Miia Huitin elämä oli yhtä menestystarinaa, ainakin ulkoisten mittapuitteiden mukaan: kaksi korkeakoulututkintoa, pankinjohtajaksi alle 30-vuotiaana ja sen jälkeen haaveilemaansa tehtävään, henkilöstökonsultiksi
”Olin stressaaja ja suorittaja. Suoritin elämää sen mukaan, mikä kartuttaisi ansioluetteloa”, Miia Huitti sanoo.
Miialla oli jo varhain todettu paha endometrioosi, ja lääkäreiden arvioiden mukaan olisi epätodennäköistä, että hän saisi biologisia jälkeläisiä. Siksi Mia oli keskittynyt täysin uraansa. Hän kävi kuitenkin kokeilemassa akupunktiohoitoa ja sai pian huomata olevansa raskaana. Hän odotti kaksosia.
Elämä muuttui kertaheitolla. Ensin tuli pahoinvointi, joka lamaannutti. Sitten alkoi migreeni. Miia joutui jäämään pois töistä jo raskauden alkuvaiheessa ja poti syyllisyyttä, koska ”petti työnantajansa”.
Raskausviikolla 23 Miia meni normaaliin ultraan, jossa selvisi, että lapset olivat syntymäisillään.
”Lääkärit sanoivat, että jos vauvat nyt syntyvät, ne ovat sokeita ja kuuroja. Sain supistusten estolääkettä ja lapset saivat kortisonia ja keuhkojenkypsymispiikit. Sitten piti vain maata.”
LISÄÄ SOKKEJA
Laskettu aika oli lokakuun alussa, mutta koska Miian sisäelimet alkoivat pettää, synnytys käynnistettiin elokuussa raskausviikolla 34. Miia menetti synnytyksessä paljon verta ja joutui hätäkaavintaan. Tytöt joutuivat keskosina suoraan sairaalan vastasyntyneiden teho-osastolle. Kun tytöt kotiutettiin, heillä oli nenämahaletkut eikä heitä voinut jättää hetkeksikään matolle makaamaan.
Kaksoset sairastivat paljon ja valvottivat yötä päivää. Miian aviomiehen selkärankareuma oli pahassa kunnossa eikä hän voinut auttaa lastenhoidossa. ”Kaiken kukkuraksi kävi ilmi, että meidän koko talo oli umpihomeessa. Home ja stressi pahensivat miehen ja lasten tilaa. Siinä sitten mietittiin, miten päästä siitä tilanteesta. Hirveä asuntovelka päällä talosta, joka homeisena oli arvoton.”
Lisää sokkeja oli tulossa. Miia oli taas raskaana.
Pikkuveli syntyi ennenaikaisena 13 kuukautta tyttöjen jälkeen ja kärsi refluksista ja allergioista. Perheessä oli nyt kolme jatkuvasti sairastelevaa lasta ja yhä väsyneemmät vanhemmat.
Kaksikuisena kuopus kävi lähellä kuolemaa ja perhe vietti joulun eristyksessä sairaalassa. Infektion syytä ei löytynyt. Seuraavan kerran sairaalaan jouduttiin loppiaisena ja sitten taas keväällä.
”Ajattelin, että poika kuolee käsiin. Jossain vaiheessa hän sitten alkoi toeta, ja oli minun vuoroni romahtaa.”
RAIVOSTA PINKEÄNÄ
Miehen sairaus oli pahentunut ja Miialla oli rannekanavaoireyhtymä, jatkuva migreeni ja ripuli, unettomuutta ja kolme vaippa-ikäistä hoidettavana.
”Mieli alkoi olla siinä pisteessä, että vain huusin lapsille. Yöherätysten aikana ensimmäinen ajatus oli raivo. Olin raivosta pinkeänä 20 tuntia vuorokaudessa.”
”Ajattelin että kaikille olisi parempi jos minua ei olisi. Mietin, ajanko kallionkielekkeeseen. Uskoin oikeasti, että puoliso löytäisi naisen, joka olisi täysjärkisempi ja hoitaisi lapset paremmin. Toinen vaihtoehto oli avioero. Silloin lapset olisivat välillä miehen luona ja pääsisin välillä viikoksi pois vankilasta, jossa olin jo kolme vuotta virunut.”
Miia yritti hakea apua, mutta sitä ei ollut tarjolla. Neuvolasta neuvottiin tekemään itse lastensuojeluilmoitus, jotta kunta voisi määrätä kodinhoitajan avuksi, mutta se tuntui Miiasta liian radikaalilta.
Sitten eräs ystävä tuli kylään ja toi mukanaan Paranemisen avain -kirjan, jonka arveli olevan avuksi Miian miehelle. ”Mies ei kiinnostunut, mutta minä päätin lukea sen itse. Vähän minua ärsyttikin, että joku tuo meille KIRJAN tähän elämäntilanteeseen. ”
”Onneksi kuitenkin tartuin siihen. Kirja oli kuin magneetti: pysyi kädessä vaikka leivoin, tein ruokaa, pyyhin pyllyjä ja vaihdoin vaippoja. Piti ahmia luku kerrallaan.”
NOPEA TOIPUMINEN
Miia alkoi tehdä ahkerasti kirjan opastamaa harjoitusta, vaikka pitikin sitä outona. Puoliso katseli sivusta ja mietti, sekosiko vaimo lopullisesti. Mutta sitten alkoi tapahtua.
”Se vain alkoi toimia, se oli ihan käsittämätöntä. Vaikka olosuhteet eivät muuttuneet, minä aloin toipua. Sain taas nukuttua ja sanoinkuvaamaton rauha laskeutui mieleen.”
Alkuun Miia oli epäuskoinen: eihän paraneminen voi olla näin helppoa. Vakavasta masennuksesta toipuminen vie yleensä aikaa. Hän alkoi hakea tietoa ja löysi muitakin, jotka ovat saaneet avun kirjan menetelmien avulla.
Miian nopeasta toipumisesta vaikuttuneena puolisokin luki kirjan ja alkoi tehdä harjoitusta. Hän oli kaksikymmentä vuotta syönyt lääkkeitä selkärankareumaansa, mutta pian hän alkoi unohtaa ne kaapin perukoille. Kivut olivat tiessään.
Myös selkärankareumaa sairastanut anoppi sai avun kirjasta. ”Neljänkymmentä vuotta hän oli krooninen kipupotilas, mutta nyt hän pykää kasvihuonetta ja on täysin parantunut.”
Miialle alkoi valjeta, ettei hän enää halua palata vanhalle uralleen. Miia opiskeli Paranemisen avain –hyvinvointivalmentajaksi ja on syyskuusta 2014 tehnyt sitä työkseen.
Huitin perhe elää vielä köyhyysrajalla ja hometalon jäljiltä heillä on isot velat. Yritys ei vielä tuota paljoakaan, mutta Miia ei kadu.
”Luotan siihen, että tämä onnistuu. Mieskin on sitä mieltä, että tämä on mahtava juttu. Vaikka tulotaso romahti, olen umpionnellinen.”
INFO:
Miia Huitti on Suomen ainoa Paranemisen avain -valmentaja.
Paranemisen avain -itsehoitomenetelmä perustuu stressin poistoon. Nykyään tiedetään, että stressi on yksi merkittävä tekijä sairauksien taustalla.
Lisää tietoa: www.paranemisenavain.fi
