Porissa mitattiin, kuinka paljon kirjastolainen liikkuu työpäivän mittaan. Testaajat yllättyivät tuloksista.
Porissa mitattiin, kuinka paljon kirjastolainen liikkuu työpäivän mittaan. Testaajat yllättyivät tuloksista.
Kirjastolaisten kiihtyvyyttä mitattiin Porissa osana Portaat-tutkimusta. Vapaaehtoiset pitivät vyötäröllään kuuden päivän ajan kiihtyvyysmittaria, joka mittaa liikkeen muutoksia. Mittari analysoi, olemmeko olleet fyysisesti passiivisia vai kevyesti, reippaasti tai rasittavasti aktiivisia.
Tuloksia keränneen fysioterapeuttiopiskelija Ulrika Simeliuksen mukaan vapaa-ajan fyysinen aktiivisuus ei kumoa toistuvan pitkäaikaisen istumisen haittoja.
Me koekaniinit olimme yhtä mieltä siitä, että mittaajat tulevat yllättymään aktiivisuudestamme. Asiakaspalvelutiskissä työskentely on pelkkää edestakaisin ramppaamista hyllyttämisestä puhumattakaan. Useilla työpisteillä on käytössä seisomapöydät ja muutenkin tuntuu siltä, että lähtöjä tulee päivän aikana enemmän kuin perustoimistotyöläisellä. Odotimme malttamattomina, että saamme laittaa kiihtyvyysmittarin lyömään kipinää.
Tulokset yllättivät
Omat tulokseni olivat karuja. Koulutuksessa istuttu maanantai oli jotain asteikolla laiskiaisen ja puutiaisen välistä. Vietin 50 minuuttia tunnista täysin passiivisessa tilassa. Tämä tulos koulutuksessa istumisesta ei sinänsä yllättänyt. Oikeastaan enemmän mietityttää se, mitä olen mahtanut ne aktiiviset 10 minuuttia puuhata.
Aktiivisinta työaikaani oli lainauspalveluiden tiskissä vietetty aika. Silloin olin vain 40 minuuttia tunnissa passiivinen. Tiskivuoron aikana olin kiihtyvimmilläni ja askelia kertyi hyvin ja tasaisesti. Silti suurimman osan aktiivisimmista työtunneistani olin kuitenkin enimmäkseen passiivinen.
Samankaltaisia tuloksia olivat saaneet logistiikassa, tietopalvelussa ja luetteloinnissa haastattelemani henkilöt. Työpäivän aikaisen passiivisuuden määrä löi meidät aktiiviset häärääjät ällikällä.
Mutta mitä sanoo Simelius?
Hänen mukaansa kirjastotyö ei ole passiivisemmasta päästä. Silti aktiivisuutta on varaa lisätä, jotta vältytään passiivisen ajan haittavaikutuksilta. Keskiverto porilainen kirjaston työntekijä viettää tunnista 42 minuuttia passiivisena. Päivässä se tekee useita tunteja.
“Käytännössä olet työpäivän tunnista kolme neljännestä paikoillasi, ja useimmiten istut sen passiivisen ajan.”
Eniten Ulrika yllättyi osastojen välisistä eroista, joita saattoi olla usean tuhannen askeleen verran työtehtävästä riippuen. Myös kellonajat vaikuttivat aktiivisuuden määrään erittäin paljon.
Ulrikan vinkki on, että pienetkin ylimääräiset liikkeet kannattaa tehdä, koska niistä syntyy päivän aikana huomattava määrä. Esimerkiksi hyllyttäessä kannattaa kiertää vähän pidempi reitti ja hissin sijaan kannattaa käyttää portaita. Aina väliin voi vähän kyykätä.
Mittausmenetelmän ongelma oli lähinnä se, että tasaisena pysyvä liike ei rekisteröidy aktiivisuudeksi. Tulimme testiin osallistuneiden kesken siihen tulokseen, että vauhtimme on kova, mutta kiito on niin tasaista, että edes mittari ei värähdä.
