Historialliset romaanit houkuttivat Suomen kansallismuseon ylijohtajan Elina Anttilan taidehistorian pariin.
Helsinkiläinen Elina Anttila on toiminut kymmenen vuotta Suomen kansallismuseon ylijohtajana. Hän vastaa kokonaisuudesta, johon kuuluu kahdeksan museota, kaksi linnaa sekä maan laajimmat kulttuurihistorialliset kokoelmat.
Anttila on taustaltaan taidehistorioitsija. Lukeminen kuuluu olennaisena osana hänen toimenkuvaansa edelleen.
”Perehdyn päivittäin erilaisiin aineistoihin lukemalla. Tämä on yleensä pakosta nopeaa ja poimivaa”, hän kertoo.
Kaunokirjallisuus ja kiireetön lukeminen toimivat vastapainona työlukemiselle. Anttila tunnustautuu ”kieli-ihmiseksi”, joka on kiinnostunut kielen ilmaisuvoimasta.
”Kielen laatu ilahduttaa minua myös asiateksteissä ja tietokirjallisuudessa, sillä kiinnostavankin asiasisällön lukemista häiritsee, jos kieli on tylsää tai kömpelöä.”
Suosikkilajityyppini?
”Pidän eniten vähän vanhemmista romaaneista ja esimerkiksi sukutarinoista, joiden sisällöt eivät ole sidoksissa omaan aikaamme ja ympäristöömme. Sellaisten kirjojen myötä voi siirtyä erilaiseen kulttuuriin ja aikakauteen ja käsitellä sukupolvien yli ulottuvia teemoja.”
Miten kirjallisuus on vaikuttanut ammatinvalintaani?
”Se, että lukeminen oli helppoa jo koulusta asti, teki luontevaksi jatkaa yliopistoon, jossa aloinkin ensin lukea kieliä ennen kuin päädyin taidehistoriaan. Sen pariin taas innostuin historiallisten romaanien kautta. Kiinnostuin aikakausista, historian tapahtumista ja miljöistä, kulttuurihistoriasta ja erityisesti pukeutumisen historiasta. Kouluaikoina isoäidiltäni saama Muotipuku kautta aikojen -tietokirja avasi minulle ratkaisevasti tyylihistorian maailman.”
Suosikkikirjani työhöni liittyen?
”En osaa sanoa yhtä. Vierailen matkoilla paljon museokaupoissa, joissa on visuaalisesti kiehtovia julkaisuja eri kulttuureista, museoista ja niiden kokoelmista. Posliini- ja keramiikkakirjoihin tartun vanhasta tottumuksesta työskenneltyäni niiden parissa kokoelmatutkijan aikoinani.”
Suosikkikirjailijani?
”Orhan Pamuk.”
Kirja, jonka pariin olen palannut?
”En yleensä tartu uudelleen samaan kirjaan, vaikka se harmittaakin, että monet lukiessa syntyneet oivallukset unohtuvat. Viimeksi luin uudelleen Anatoli Ivanovin Ikuisen vietin.”
Käytänkö kirjastoja?
”Käyn paljon pääkaupunkiseudun kaupunginkirjastoissa, erityisesti Itäkeskuksen kirjastossa mutta muissakin, sekä lainaamassa että usein myös työskentelemässä. Kirjastoissa on lähes aina aivan erityisen ystävällinen palvelu. Siitä haluaisin kiittää kaikkia kirjastojen työntekijöitä. Museovirastossa on hieno erikoiskirjasto, jonka kirjoja käytän työssäni.”
Kirja, jonka aion lukea seuraavaksi?
”Seuraavaksi lukuvuorossa on matkaopas kevään matkakohteeseen.”
