Ville Haapasalosta kertovan kirjasarjan toinen osa uppoutuu näyttelijän menestysvuosiin 2000-luvun Venäjällä. Ville on suosionsa huipulla ja rahaa riittää. Helppoa elämä ei kuitenkaan ole. Työ vie lähes kaiken ajan, eikä työhön kuulu vain näytteleminen vaan myös mafiapomojen miellyttäminen ja tuskaisen pitkät mainosturneet ympäri Venäjän.
Ville Haapasalosta kertovan kirjasarjan toinen osa uppoutuu näyttelijän menestysvuosiin 2000-luvun Venäjällä. Ville on suosionsa huipulla ja rahaa riittää. Helppoa elämä ei kuitenkaan ole. Työ vie lähes kaiken ajan, eikä työhön kuulu vain näytteleminen vaan myös mafiapomojen miellyttäminen ja tuskaisen pitkät mainosturneet ympäri Venäjän.
Moneen ensimmäisessä kirjassa kerrottuun tarinaan palataan uudestaan tässäkin osassa. Se ei silti haittaa. Tuntuu, että kirjasarjan toinen osa syventää entisestään tietämystämme sekä Villestä että Venäjästä. Kirjassa liikutaan myös Georgiassa, ja kuullaan Villen kommentteja Ukrainan tilanteesta.
Kirja on rakennettu samaan tapaan kuin ensimmäinenkin osa. Kauko Röyhkän kuvailuja ja Villelle esittämiä kysymyksiä komppaavat Juha Metson oivaltavat valokuvat. Suurin osa kirjasta on kuitenkin Villen vapaamuotoista tarinointia. Tarinat ovat yhä uskomattomia, mutta ensimmäisen osan lukenut ei ole enää yhtä ihmeissään, vaan on jo sisäistänyt, että Venäjällä asiat nyt vaan toimivat eri tavalla. Kun tuntee oikeat ihmiset, niin ratkaisu vaikeimpiinkin ongelmiin on vain puhelinsoiton päässä.
”Et muuten tätäkään usko…” tuo esiin uusia puolia Ville Haapasalosta. Päähenkilö ei olekaan enää pelkkä menestyksessä kylpevä nuori mies, jolle maailma on avoin, vaan terveytensä uhalla töitä paahtava nelikymppinen perheenisä, joka haaveilee jo parrasvaloista vetäytymisestä. Vaikka välillä Villeä käy melkein sääliksi, niin suurimman osan ajasta häntä kohtaan tuntee suurta kunnioitusta. Ville ei ole ainoastaan luonut hienoa uraa, vaan on omien matkailuohjelmiensa ja huikean asenteensa avulla muuttanut myös monen suomalaisen Venäjä-kuvaa aiempaa monipuolisemmaksi. Röyhkän ja Metson kirja on tästä elävä esimerkki.
Kauko Röyhkä – Juha Metso: Ville Haapasalo ”Et muuten tätäkään usko…” Ville Haapasalon 2000-luku Venäjällä. Docendo 2014, 221 sivua.
