Palkittu koulukirjastonhoitaja Olli Rantala kasvattaa kirjastonkäyttäjiä suomeksi ja ranskaksi. Kielet ovat hänen intohimonsa: plakkarissa jo 14!
”Minulla on sellainen tutkintorakenne, että tässä maassa on vain yksi työpaikka, joka sopii minulle, se on tämä!”, Olli Rantala nauraa. Ranskaa ja espanjaa opiskellut Rantala on ollut unelmatyössään koulukirjastonhoitajana Helsingin ranskalais-suomalaisen koulun kirjastossa nyt runsaat parikymmentä vuotta. Työssä yhdistyvät kielet, kirjasto ja pedagogiikka.
Varkaudesta kotoisin oleva Olli Rantala on ollut aina kiinnostunut kielistä. Jo koulussa häntä kiinnostivat eri maat ja maantieto. ”Olen rakastanut karttoja pikkulapsesta alkaen ja rakastan edelleen. Maailman hahmottaminen kielten ja karttojen kautta on ollut minulle luontaista lapsesta alkaen”, Rantala pohtii.
Koulun jälkeen ranskan opiskelu yliopistolla tuntui sopivalta.
”Kielet ovat intohimoni ”, tunnustaa Rantala. Hän onkin opiskellut neljäätoista kieltä. Yliopistotutkintokielien ranskan ja espanjan ja koulussa opetettujen englannin, ruotsin ja saksan lisäksi Olli on opiskellut italiaa, portugalia, kreikkaa, venäjää, japania, kiinaa, swahilia, puolaa ja viroa.
KOULUKIRJASTOA TARVITAAN
Olli Rantala oli opiskeluaikoinaan kesätöissä Helsingin kaupunginkirjastossa, ja silloin hänestä alkoi tuntua, että kirjastotyö voisi sopia hänelle. Armeijan jälkeen tie vei Kirkkonummelle ja töihin kirjastoon. ”Kollegoiden läksiäisrunossa luki ´seitsemän vuotta ilman mitään virkaa´”, Olli naureskelee. ”Olin tosiaan seitsemän vuotta aina jonkun sijainen. Viimeiset kuusi kuukautta kyllä peräti kirjastotoimen johtajan sijaisena, joten urakehitys oli mahtava.”
Mutta sitten siis kolahti. Ranskalainen koulu oli toiminut noin 1,5 vuotta uusissa tiloissaan Munkkivuoressa ja kirjastokin sinne oli perustettu, kun Olli sai kuin hänelle räätälöidyn paikan.
Olli pohtii valtakuntaansa ja työn luonnetta: ”Asiakaskontakti oppilaisiin on tärkein. Viime vuosina kirjallisuuden käyttö on ehkä painottunut hieman enemmän kaunokirjallisuuteen kun tiedonhaku on siirtynyt netin puolelle. Työ on myös muuttunut suosittelun ja vinkkaamisen suuntaan, vaikka perustyö on pysynyt aika lailla samana.”
Mikä on koulukirjaston merkitys nykyisessä mediatulvassa ja nettimaailmassa? Olli Rantala levittää kirjallisuuden ja lukemisen ilosanomaa, pohjimmaisena päämääränä on itsenäiseen ajatteluun ja mielipiteenmuodostukseen kykenevien kansalaisten kasvattaminen.
”Minulla on niin paljon töitä ja tätä kirjastoa käytetään niin paljon, että vaikka tiedän realiteetit, että useimmissa kouluissa ei ole koulukirjastoa, ihmettelen miten ne muut tulevat toimeen. Koulukirjasto ei todellakaan ole mikään päälle liimattu kirsikka kakun päällä, vaan keskeinen osa koulun toimintaa.”
”Ihmettelen, ettei koulukirjastoja ole enempää. Koulukirjasto on iso oppimisen resurssi. Vielä suurempi resurssi on kuitenkin kirjastonhoitaja. Että on joku, joka hoitaa kokoelmaa, ja joku, jolta voi kysyä. Tämä on sellainen yleisen tietotoimiston tehtävä, oppilaathan kysyvät ihan mitä tahansa. Varsinkin jos saa sellaisen maineen, että voi kysyä”, Olli myhäilee.
KIRJASTOKASVATTAJA, SYDÄMELLÄ
Olli Rantala tekee työtä persoonallaan. Aito kiinnostus kulttuuriin ja aineistoihin mutta erityisesti käyttäjiin välittyy. Työhuoneen seinällä on kirje pieneltä kävijältä: ”Olli olet maailman paras kirjastonhoitaja kiitos kun tulit tähän kouluun.”
”Pari vuotta sitten kirjoittivat ensimmäiset abiturientit, jotka olen tuntenut viisivuotiaasta asti”, Olli miettii. Hyvää työssä on juuri se, että oppilaat oppii tuntemaan. Kontakti muodostuu syväksi, ja aineistojen ja tietojen etsinnässä voi auttaa lähes räätälöidysti oppilaan persoonallisuuden mukaan.
”Tässä työssä kirjastonhoitaja vähän valuu yli reunojenkin. Olen ollut mukana tekemässä kahta musikaalia ja vetänyt vuodessa vähintään viisi aamunavausta. Olen yrittänyt tuoda kirjallisuuden ja lukemisen ilosanomaa joka väliin mihin se mahtuu.”
Olli Rantala haluaa, että kaikille koululaisille kehittyisi kielen ja ilmaisun taju, etteivät esitelmät olisi vain copypastettuja sitaattikokoelmia. Tiedonlähteiden ja tiedonhaun hallinta on ajattelun kehittymisen vuoksi tärkeää. ”Nyky-yhteiskunnassa yhä tärkeämpää, kun lähes kaikki työ on tiedon suodattamista. Ettei tieto vain siirry nettisivuilta A-neloselle käymättä välillä kenenkään aivoissa.”
”Mistä löytäisi sen viisasten kiven lukuharrastuksen herättämiseen? On vaikea kirjoittaa mitään järkevää, jos lukee vähän. Kielitaito vaatii määriä, bulkkia, että luetaan paljon kaikenlaisia tekstejä. Ei riitä, että syötetään vain kielioppia, ympärillä täytyy olla massaa, sanojen ja kielen rakenteiden täytyy automatisoitua. Oppilaiden töissä kyllä näkyy, jos he ovat saaneet liian vähän inputtia.”
Rantalan kirjastossa onkin ovela kirjastoon ja tiedonhakuun perehdyttävä järjestelmä, kirjasto-TET. Kaikki 6-luokkalaiset tutustuvat pareittain työelämään kirjastossa. He palvelevat myös asiakkaita, ja ovat siksi hyvin motivoituneita kuulemaan, kun kirjastonhoitaja kertoo, mikä on luokitus, tietokannat, asiasanat ja miten tehdä verkossa tiedonhakuja.
”Eihän yhdessä päivässä kaikkea ehdi, mutta se on minulle tietty minimi: tiedän, että ihan jokaiselle oppilaalle perusasiat on ainakin kerran kerrottu. Oppilaat pitävät TETistä. Jo viidesluokkalaiset käyvät kysymässä, että onhan ensi vuonnakin varmasti TET. TET on osoittautunut pedagogisesti arvokkaaksi ja tuonut iloisia yllätyksiä. Se on sopinut ylivilkkaille pojille, joille pieni vastuu tuntuu olevan hyväksi. Työ on voinut tuoda oppilaasta esiin aivan uuden puolen. Lähes häiriköstä on sukeutunut hyvin verbaalinen ja sosiaalinen asiakaspalvelija.”
HEIKKONA FANTASIAAN
Olli Rantala myös opettaa ja opiskelee. Päivätyönsä lisäksi hän on opettanut jo pitkään Espoon työväenopistossa ranskaa ja espanjaa. Opinnot suuntautuvat tietysti kieliin, seuraavaksi on vuorossa japanin tai viron kertaus. Viron ehkä siksi, että matkustamisesta kiinnostunut Rantala suuntaa hiihtolomalla Seychelleille vironkielisessä seurassa.
Espanjassa ja Ranskassa Rantala käy säännöllisesti. Hän on vaeltanut Santiagon reittiä sekä Espanjan että Ranskan puolella. ”Olen vuoristofriikki. Ranskasta tykkään eniten keskusylängöstä. En ole välimerellinen ihminen, pidän vähän kosteammasta ja vihreästä. Espanjassakin pidän eniten pohjoisrannikosta, Baskimaasta ja Galiciasta.”
Maailmanympärimatkankin matkustamisesta pitävä Rantala on tehnyt. ”Elämäni uskomattomin suoritus oli varmaankin kun kävin vuonna 2004 Kagoshiman kaupungin satumuseon japanilaisen kirjastonhoitajan kanssa ammatillisen keskustelun japaniksi”, Olli muistelee.
Nyt Rantala kerää Unesco-pisteitä, matkailee siis tutustumassa Unescon maailmanperintökohteisiin. Kesällä Saksasta kertyi kolme pistettä, Speyerin katedraali ja kaksi luostaria. Vanha arkkitehtuuri, historiallisten rakennusten vanhat kivet puhuttelevat Ollia.
Vaikka onkin frankofiili, Rantala ei ole viinien tuntija eikä välitä erityisemmin ruokakulttuurista. ”Kollegat pilkkaavat, että Ollin viinituntemus rajoittuu siihen, että on punaista ja valkoista. Ruokakeskustelutkaan eivät minua hirveästi kiinnosta. En jaksaisi puhua ruoasta tuntikausia, ja jos keskustelu pyörii ruoassa, alan katsella seiniä ja toivon, että puhuttaisiin jostakin muusta”, Olli hymyilee.
Olli Rantala pitää lukemastaan kirjapäiväkirjaa. Fantasia on hänen heikkoutensa. Viimeksi hän luki norjalaisen Siri Pettersenin Korpinkehät -sarjan kakkososan Mätä. Helsinkiläiset koulukirjastonhoitajat vinkkaavat kirjoista mm. Lukupiiriblogissaan (koulukirjastonhoitajat.wordpress.com). Sielläkin muistettiin Ollia, palkittua kollegaa.
CV
- FM Helsingin yliopisto 1988, kirjastotieteen ja informatiikan aineopinnot Tampereen yliopiston täydennyskoulutuskeskus 1992, kelpoisuus kansanopiston sekä kansalais- ja työväenopiston opettajan virkaan tai toimeen Opetushallitus 1992
- Kirjastonhoitaja /bibliothécaire Helsingin ranskalais-suomalaisessa koulussa 1996 alkaen
- Kirkkonummen kunnankirjastossa eri tehtävissä, mm. kirjastotoimen johtajan sijainen 1989-1996
- Ranskan ja espanjan opettaja Espoon työväenopistossa 1989 alkaen
- Vuoden koulukirjastonhoitaja 2003, Suomen koulukirjastoyhdistys
- Suomen kirjastoseuran Mikko Mäkelä -palkinto 2016
