Pilke tuo rinnalle kiinnostavan näkökulman: rintamalehtiä ei ennätetty valvoa samalla innolla ja siksi niissä saattoi ilmestyä arvovaltaisia sanoma- ja aikakauslehtiä rehellisempiä kuvauksia sodasta.
Historiantutkija ja toimittaja Helena Pilke on tehnyt useita teoksia sotasensuurista ja isänmaan asialla toisen maailmansodan aikana olleista kirjailijoista. Korsu-uutisia on luontevaa jatkoa niille. Kirja kertoo rintamalehdistä, joita jatkosodan aikaisessa Suomessa ilmestyi.
Sotapropagandan ote suomalaisesta lehdistöstä oli vahva. Pilke tuo rinnalle kiinnostavan näkökulman: rintamalehtiä ei ennätetty valvoa samalla innolla ja siksi niissä saattoi ilmestyä arvovaltaisia sanoma- ja aikakauslehtiä rehellisempiä kuvauksia sodasta.
Rintamalehdissä ei ilmestynyt vain uutisia sodan tapahtumista. Pikemminkin päinvastoin. Sotilaat kaipasivat elämäänsä ajanvietettä. Lukeminen oli kortinpeluun ja nukkumisen ohella suosittua, ja lehdet tarjosivat tarinoita, kaskuja ja pilakuvia.
Erityisen kiinnostavaksi kirja äityy, kun Pilke kuvaa virallisten lehtien varjossa julkaistuja, usein humoristisia rintamalehtiä. Esimerkiksi Äänisen Ankka oli Äpyä ja Pahkasikaa mutta aivan eri olosuhteissa. Tässä esimerkki kirjeenvaihtoilmoituksesta: ”Hei hei tytöt hei, onko teitä vai ei. Täällä Ukon puolella olisi eräässä poppoossa 611 poikaa vailla omaa heilaa Äänislinnassa.”
