KIRJASTOSEURASSA työskentelyn ajan olen Salossa ehtinyt olla jo kolmen eri esimiehen alaisena. Kaikki ovat suhtautuneet asiaan todella positiivisesti. Kokouspäivät ovat aina olleet työaikaa. Tämä ei varsinkaan nykypäivänä ole aina itsestään selvää.
KEVÄÄLLÄ 2007 kirjastoseura etsi jäseniä uudelleen koottavaan kirjastovirkailijatyöryhmään. Tulin valituksi ja siitä alkoi kahdeksan vuoden ”urani” Suomen kirjastoseurassa. Toimin kuusi vuotta virkailijaryhmän puheenjohtajana ja vuodesta 2009 seuran hallituksessa.
KIRJASTOVIRKAILIJARYHMÄSSÄ järjestimme valtakunnallisia koulutuspäiviä kerran vuodessa ympäri Suomea. Ryhmään kuului kuusi jäsentä ja työ sujui hyvin ryhmätyönä. Virkailijapäivät olivat aina meille järjestäjille vuoden kohokohta – toivottavasti myös osallistujille.
SILLOIN tällöin joku kysyy, miksi ryhmä on nimenomaan virkailijoille, eikä kirjastonhoitajille. Kun kirjastovirkailijatyöryhmää pitkän tauon jälkeen alettiin uudelleen puuhata, takana oli virkailijoiden tarve omiin koulutuksiin. Koulutusta järjestetään kirjastoalalla varsin kiitettävästi, mutta virkailijat kokivat, että useat koulutukset olivat suunnattu kirjastojen johtajille ja kirjastonhoitajille. Virkailijat kaipasivat myös käytännön läheisempää otetta koulutukseen. Esimerkiksi tietoa asiakaspalvelusta, uhkaavien tilanteiden hoidosta sekä alamme koulutusmahdollisuuksista. Tai siitä, miten järjestät tilaisuuden, miten hoidat kirjavinkkauksen tai miten ylipäänsä jaksat työssäsi.
KOULUTUSPÄIVIEN järjestäminen oli todella mukavaa, vaikka toisinaan olikin haastavaa löytää puhujia. Matka- ja majoituskulujen vuoksi oli suotavaa löytää puhuja läheltä koulutuspaikkakuntaa. Hallitustyöskentelyssä asioista selvää ottaminen ja kokouksiin valmistautuminen vei kohtuullisen paljon aikaa. Lisäksi kokouksien pituudesta johtuen päivät venyivät matkoineen yleensä 10–11 -tuntisiksi.
KIRJASTOSEURASSA työskentelyn ajan olen Salossa ehtinyt olla jo kolmen eri esimiehen alaisena. Kaikki ovat suhtautuneet asiaan todella positiivisesti. Kokouspäivät ovat aina olleet työaikaa. Tämä ei varsinkaan nykypäivänä ole aina itsestään selvää.
SEURAN toiminnassa mukana olosta on kuitenkin ollut paljon hyötyä omassa työssäni. Lista on pitkä: verkostoituminen, virkistynyt mieli, kokemusta, tietoa, toisten mielipiteiden kunnioitusta, uusien asioiden nopeampaa omaksumista ja ymmärtämistä, laajakatseisuutta.. Ainakin koen olevani paremmin perillä asioista, sitoutunut työhöni ja innostunut siitä. Jos se ottaa, niin se antaa monin verroin takaisin. Tieto kulkee molempiin suuntiin – työpaikalta seuraan ja seurasta työpaikalle!
KIRJASTOSEURA on myös varsin kansainvälinen järjestö. Itsekin olen osallistunut seuran edustajana useaan kansainväliseen koulutukseen/kokoukseen. Mieleenpainuvampana ehkä Singaporen IFLA – matka kesällä 2013. Sieltä alkoi Sinikka Sipilän presidenttikausi. Olimme koko suomalainen delegaatio todella ylpeitä hänestä – ja niin olemme tietysti kaikki yhä edelleen.
Kahdeksan vuotta kului nopeasti! Haikeana jätänkin nyt jäähyväiset upealle seuralle. Kiitokset ja menestystä hallitustyöskentelyynne!
Kirjoittaja toimii kirjastovirkailijana Salossa.
